Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
ILPO Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! Ilpolaan! meidän pirttiin! PANU Elä päästä häntä sinne! Salpaa ovet sisältä! Vie sana toisiinkin taloihin! Taipaleelle hänet yön selkään ajamme ILPO Entäs sitten? PANU Eksyy hankiin hukkuu ILPO No niin, nyt on ennallaan jo loi Panu lumonsa! PANU Joudu riennä!
Ahkerasti harjoittelivat veljekset lukua taas, ja heidän taitonsa karttui, vaikka vähitellen. Lukivat he jo kelpo lailla sisältä, ja kävivät nyt puuhaan oppiaksensa ulkoa aapiaisen kappaleita; jämäten ja höristen joka nurkassa nyt pyrittiin kohden kukkoa.
Saanko tulla sisään? Sisältä. Et! Tulee ulos. Mitä asiata? Olen jo kauan aikonut sen teille sanoa, mutta aina se on jäänyt. Tulee rauhattomaksi. No, mitä nyt? Jollet minua nyt auta, olen hukassa. Mitenkä auta? Minä pelkään pahinta tahi oikeammin minä olen varma siitä. Oma asiasi! Minun oma asianiko! Olenko minä siihen syypää. Kuka sitten? Kas vaan. Etkö sinä minua narrannut?
Kavahda itseäsi Judan pettäjän veljistä ja sisarista, ehkä he ovat kauniit ulkokullaisuudessaan, vaan sisältä ovat he raatelevaiset sudet". Nämä sanat olivat ikäänkuin tuliset kekäleet olisi viskattu Saaran sydämeen. Ankara taistelu alkoi myös Simon rinnassa. Ensi vihassaan olisi Saara mielellään kappaleiksi murtanut tuon miehen, joka noin inhottavalla tavalla polki hänen siveellisyyttään.
Puhutaan sokerin muuttuvan etikaksi, kun ihminen on sisältä kipeä, ja niin minä arvaan, että suloisimmatkin sanat, joita ihminen taikka enkeli voi lausua, minulle tulevat karvaaksi, niinkauan kuin sydämeni on katkera.
Siinä oli isompia ja pienempiä maljoja ja kannuja, kaikki puhtaasta hopeasta, sisältä kauniiksi kullatut, talon omasta varasta ja talon nimikirjaimilla merkityt.
Hänen taloudessa toimivan, rivakkaan sisarensa tuolilla oli kesken jätetty neule ja sillä auringonsäde. Tumma mahogninen neulomapöytä oli Thean perintö äidiltä. Ja vanhaa hopeasormustinta, tuota ulkoa ja sisältä kulunutta ja reunasta vähä haljennutta kuorta, sitä hän käytti ja tarkasti talletti, koska hänen äidillään oli ollut se kaikkina aikoinaan.
Hän päätti puheensa, mutta Dmitri nyt Hänehen katsoin lauseli ylpeesti: "Täss' olen, äiti, päätäpä itse sä, Iloksesiko lienen vai huolekses; En ulkokultaisuutta mä kärsi: oon Sisältä kuin näyn ulkoa olevan."
Hän ikäänkuin häpesi eikä tiennyt millä puolustaa ilmestymistään tänne. Mitä ikänä hän ajatteli sanoa, se kaikki tuntui röyhkeältä ja loukkaavalta, ja ikäänkuin edellyttävän, että hän asettui yläpuolelle, toisen opettajaksi, semmoiseksi, jota toisen oli kuuleminen, koska sen ei ollut oikeus mihinkään mennä neljän seinän sisältä.
Minun sisareni huone on ihan seinätysten hänen huoneensa kanssa ja sinne kuuluu joka rapina sieltä sisältä. Hyi, sanon minä, jos minä olisin professorska ja minä saisin tietää millaista elämää minun huoneessani pidetään, niin mäsäksi minä sen pojan hakkaisin, sen minä sanon. Noh, mitä hän sitten tekee? Ajatelkaas!
Päivän Sana
Muut Etsivät