United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkia kalliin myös tuo Raamattu on, jonka mullen Annoit. Siinäpä maar tiedot käsitän parahimmat, Jotk' iloiseks saavat sydämen sekä toivoa tuovat». Mutta jo taivaallen kuu kirkas nousi, ja laihon Kullan karvaiset päät muutuit hopean näköisiksi. Poi'at nyt sekä tyttäret myös, kukin sirppinsä ottain, Alkoivat astua pois; mut mennessänsäpä kuiten Pois parikuntoakin, joka viipyi, huusivat naurain.
Tusinoittain kahvituoppeja oli rivissä pöydällä, ja siitä sai kukin osansa sitä myöden kuin heitä tuli. Ne, jotka olivat saaneet, ottivat sirppinsä ja läksivät elo-vainiolle. Isäntä sallei heidän mennä, mutta kielsi ryhtymästä työhön, ennenkuin hän itse saapuu paikalle. Hän tahtoi rauhassa nauttia aamukahvinsa ja tuumaili että väkeä karttuisi tarpeeksi päivän mittaan, kaatamaan iltaan koko elon.
Kuuluuko sitä mitä? kysyi isäntä ja pisti sirppinsä kuhilaan päähän. Ei tuota muuta kuin kovasti tuulee. Kylläpä tuuleekin, niin etteivät kuhilaat tahdo pystyssä pysyä. Vaan viimeisiä nuo nämä olisivatkin. Herra on lähtenyt metsälle, lisäsi hän sitten. Mitenkäs se metsä pitää miehinään? Ei siitä paljon tahdo olla tällaisella ilmalla. Päänsä kaupalla siellä kulkee.
Pois sieltä ja työhön joka mies! Vieläkö isäntäkin puolustaa semmoista petoa, joka ei katso, mitä heittää? Kenenkä syy, jos olisi päähän sattunut! Oma syysi!... Ja enkö minä ole sinua varoittanut? Mutta kipurahani minä riitelen, mutisee Tahvo nilkuttaen sirppinsä luo. Riitele mitä riitelet, mutta raja pitää olla leikilläkin, toraa isäntä ohikulkiessaan.
Silloinpa aina kuultiin Harttua ja Liisaa yhdessä mainittavan. Harttu yhtyi leikkiin, mutta Liisa nauroi vain ja otti sirppinsä, taas työhön ruvetakseen. Kuulihan Laurikin tuon puheen, ja hän hymyili kummallista hymyä, jota ei itsekään voinut oikein selittää.
Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet levähtävät. Mutta sitten hän ottaa sirppinsä ja menee yksin leikkaamaan. Syöpi niin ahnaasti, että saisi tukan päästä kolita eikä tietäisi! huudetaan hänen jälkeensä. On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, säestää Tahvo. Milloinka? kysyy joku. Silloin kun istui ruunun ruokapöydässä Kuopion linnassa.