Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Sanokaa minulle, onko se jo tunnettu, että minä olen täällä wankina?" "Tietysti se on tunnettu, että howineuwos Kulakowin karannut palwelia Simpsa eilen illalla wangittiin ja tuotiin linnaan, ja että minulla on käsky hän tänä aamuna saattaa paronin eteen tutkittawaksi." "Ja tutkinto tapahtuu julkisesti?"
Hän muisti nyt, ett'ei sellaista estettä woitu millään poistaa, että hän sen kautta oli ikuisesti eroitettu Simpsasta. Hän tunsi päässänsä menewän ympäri, hän puristausi wielä Simpsaan kiinni, mutta yht'äkkiä hänen kätensä herwahtiwat, ja hän putosi maahan ennenkuin Simpsa ehti häntä käsillään tueta.
Simpsa oli seurannut Olgan neuwoa ja päässyt osoitettuun eteiseen. Mutta käännyttyään katsomaan mihin Olga jäi ja häwisi hänen takaansa, hän unohti mihin oween hänen oli kääntyminen, jääden sitä muistuttelemaan. Hän tunsi harmiksensa unohtaneensa koko neuwokin.
Tultua Punaiselle Lähteelle, jossa kunniaportin kukkaiset loistiwat, hewoset seisattuiwat juoksussaan, suuri joukko juhlapuwussa seisoi kahden puolen maantietä portilla, waan ensimmäisenä seisoi nuori pariskunta. Simpsa wiskasi ylös lakkinsa, ja silloin koko joukko hurrasi ja huusi: eläköön Keisari!
Seuraawana päiwänä nähtiin mantereesta useita weneitä lähestywän saarta kohti. "Se on Keisari, se on hänen Majestetinsa", huudettiin rannalla. Simpsa tunkeusi ensimäiseen riwiin niin lähellä laituri=siltaa kuin waan woi päästä.
Simpsa oli tuskin kuullut Olgan wiimeistä puhetta, jonka ajalla he oliwat seisahtuneet. Hänen näkönsä oli kääntynyt taaksepäin, yhtaikaa kun hän oli ottanut Olgan käden, ja puristaen sitä sopotti pelästyneenä: Olga! "Kuulitko sinä mitä, tahi näitkö mitä?" kysyi Olga säpsähtäen.
"Joka kadulla?" huudahti Simpsa pelästyen. "Ja minua peloittaa, että tawoitettawa karkulas olet sinä." "Sen hän olisi saanut aikaan, kunnoton. Hän warasti minulta kaikki kirjat ja paperit, ja niissä oli sinun kirjeesi, jossa oli nimitetty tämä päiwä hän on siis pettänyt wirkakunnat ja kaupungin hallituksen." "Hän on warmaan sen tehnyt, Simpsa. Meidän on pelättäwä pahinta.
"En tiedä enää, oletko ihminen tahi Jumalan enkeli, waan siitä ajasta kun tulin sinun tuntemaan, minulle on alkanut aiwan uusi elämä. Kaikki menestyy minulle ja wiimeksi en tiedä mihin onneni minun sysää. En epäile nyt enää mistään. Olga, lähtekäämme, minä seuraan sinun neuwoasi." "Ei, Simpsa, hämärä on wielä liian läpikuultawa, käwelemme wähän täällä ulompana.
"Sinä olet hywin lapsellinen, Olga. Sellaista miestä ei ole toista Suomessa." "Woitte sanoa minua yhtä lapselliseksi kuin Olgaa", sanoi Simpsa; "Minäkin pelkään häntä " "Sinäkin" sanoi Iiwana. "Luulen teidän molempain näkewän kummituksia keskellä päiwää. Hän ei ole koskaan ollut minulle suosiollisempi kuin nyt." "Sen pahemmin häntä pelkään", sanoi Olga.
"Mutta nyt saammekin jo lähteä edelleen", sanoi Olga, pyrkien irti Simpsan syleilystä. Simpsa painoi häntä wielä rintaansa ja warasti häneltä suutelun ja se oli ainoa warkaus, jonka hän oli tehnyt. Molemmat lähtiwät sitte wieretysten astumaan kaupunkiin päin. He oliwat pian häwinneet esikaupungin nyt jo melkein pimeille kaduille.
Päivän Sana
Muut Etsivät