United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja tämä vaikutus syntyi siitä, että Simonson kiintyi Maslovaan. Kaikki ihmiset elävät ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten ajatusten ohjaamina.
Nyt sitävastoin ei ollut mikään estämässä heidän yhdyselämäänsä. Mutta siihen ei Nehljudof ollut valmistunut. Entä sitten tuo Katjushan suhde Simonsoniin? Mitä olivat hänen eiliset sanansa tarkoittaneet? Ja jos Katjusha suostuisi yhtymään Simonsonin kanssa, olisiko se hyvä vai paha.
Tiedättehän etten minä ole niissä kysymyksissä mikään asiantuntija, mutta minusta näyttää, että Simonsonin puolella ei ole muuta kun kaikkein tavallisin miesten tunne, vaikkakin naamioittu. Hän tosin sanoo, että tuo rakkaus enentää hänen tarmoansa, ja että se on platoonillinen.
Vaikka Nehljudofin tämäniltainen keskustelu Simonsonin ja Katjushan kanssa oli niin odottamaton ja merkillinen, Nehljudof ei pysähtynyt sitä miettimään: hänen suhteensa siihen oli liian monimutkainen ja vielä epämääräinenkin, ja sentähden hän karkoitti luotaan nuo ajatukset.
Muutamia sekuntia he äänettöminä katsoivat toisiansa silmiin, ja tämä katse sanoi paljon sekä toiselle että toiselle. Teidän täytyy päättää, toisti Nehljudof. Mitä minulla on päättämistä? sanoi hän. Kaikki on aikaa sitten päätetty. Ei, vaan teidän täytyy päättää otatteko vastaan Simonsonin tarjouksen, sanoi Nehljudof. Eihän minusta, pakkotyöhön tuomitusta ole vaimoksi.
Heidän katseensa kohtasivat toisiansa ja Katjushan omituisessa silmäyksessä ja surullisessa hymyssä, jolla hän hyvästin asemesta sanoi tuon »antakaa anteeksi», näki Nehljudof, että kahdesta mahdollisesta syystä hänen päätökseensä oli toinen syy oikea, Katjusha rakasti häntä ja pelkäsi pilaavansa hänen elämänsä, jos sitoisi itsensä häneen, mutta lähtiessään Simonsonin mukaan, luuli vapauttavansa Nehljudofin, ja nyt iloitsi siitä, että oli päättänyt mitä tahtoi ja samassa taas kärsi erotessaan Nehljudofista.
Nähtyään Nehljudofin hän oikasihe ja punakkana ja virkeänä asetti luudan pois, pyyhki kätensä hameeseen ja pysähtyi suoraan Nehljudofin eteen. Siivootte huoneita? sanoi Nehljudof tarjoten kättä. Niin, sehän on minun vanha toimeni, sanoi hän ja hymyili. Mutta likaa onkin täällä niin hirveästi niin hirveästi. No, onko vaippa kuivunut? kääntyi hän Simonsonin puoleen,
Tänne erotettuun osaan tultuaan Nehljudof näki ensimäiseksi Simonsonin. Hänellä oli mäntyhalko kädessä ja hän istui kyykkysillään, lyhyessä nutussaan, hyvin syttyneen uunin edessä, jonka alapeltiä veto vapisutti ja imi kiinni. Nähtyään Nehljudofin hän nousematta asennostaan, katsellen alhaalta ylös tuuheitten kulmakarvojensa takaa, ojensi kätensä.
Nehljudof ei ymmärtänyt, mutta Maria Pavlovna selitti hänelle, että se oli kuuluisa matemaatillinen probleemi kolmen kappaleen keskinäisen suhteen määräämisestä: auringon, kuun, ja maan, ja että Kryiltsof oli pilalla keksinyt tämän vertauksen Nehljudofin, Katjushan ja Simonsonin suhteista toisiinsa. Kryiltsof nyykäytti päätään osoitukseksi, että Maria Pavlovna oli käsittänyt oikein hänen pilansa.
Lautalla oli hiljaa, kuului ainoastaan lauttamiesten askeleita ja liikahtelevien hevosten kavioiden töminää. Nehljudof seisoi lautan reunalla katsellen leveää nopeaa virtaa. Hänen ajatuksiinsa tuli milloin vihamielisyydessä kuolevan Kryiltsofin rattailla tärisevä pää, milloin tuo reippaasti tien viertä kulkevan Katjushan kuva hänen astellessa Simonsonin kanssa.