United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Säännöllisesti keikkasi matkareppu oikealle ja wasemmalle hänen astuskellessaan. Juuri kun hän oli häwiämäisillään minun silmistäni, tunkeentui jotakin ääntä korwiini. Minä pidätin hengitystäni ja kuuntelin. Silloin kuulin selwästi sanat: "Mulle se tuopi waan murehen karwaan, Kun minut kultani hylkäsi." Ja kaiku wastasi: "kultani hylkäsi".
Minä en tiedä, mitä vastasin taikka mitä he arvelivat; mutta minä näin, että pidettiin kiirettä rannalla ja että miehet juosten veivät köysiä jostakin siellä olevasta kinnungista ja tunkivat ihmisparveen, joka peitti hänet minun silmistäni.
"Tee herrasi tahto, jos voit," vastasi kuningas, "ja mene kohta pois silmistäni!" Hallitus-neuvos meni murheellisena ja siitä hetkestä saakka ei meille enään annettu ruoka-varoja; myöskin turkkilaiset kunnia-vartijat otettiin pois.
Hupsuks kun käy vallat, Suoruuteen kunnia on velkapää. Pelasta arvos, malta mieles, hiili Tuo julma hoppus. Hengelläni vastaan, Vähimmin ett'ei nuorimpas sua lemmi: Ei sydän tyhjä sen, jonk' ään' on heikko Ontolta soimaan. LEAR. Vait, Kent, henkes tähden! KENTIN KREIVI. Vaan laina henken' ain' on ollut, altis Vihollisilles; sit' en koskaan pelkäis Menettää turvakses. LEAR. Pois silmistäni!
Hieraisin oitis unen silmistäni ja kavahdin sukkasillani lattialle. Uuninkyljessä paloi päre ja sen valossa näin avonaisella ovella kaksi venäläistä, jotka juuri ojensivat muskettinsa minua kohti. Kuului jo kaksi hananvirityksestä johtuvaa napsausta.
Ja vähän tuonnemmas kun tultu oli, ma kuulin: »Maaria, meit' auta!» Pyhää Mikaelia, Pietaria huudettavan ja muita. Luule en, maan päällä että käy ihminen niin kova, jok' ei sääliin sulaisi siitä, mitä sitten näin ma. Näät niin kun liki heitä tullut olin, ett' erottaa voin asenteensa tarkkaan, suur' tuska silmistäni kiersi veden.
Minä riensin hänen luoksensa ja kerroin hänelle hätäni ja tuskani, kaikin voimin koettaen estää kyyneleitäni virtaamasta silmistäni. Kolkutukseni jälkeen oli kamala, syvä hiljaisuus syntynyt kirjastossa ja minä kerroin kuiskaten, alasluoduin silmin rahaseikasta. "Minä tunnen sen", vastasi herra Claudius tyvenesti.
Ah, kuulkaa, rouva hyvä, huudahti d'Artagnan, tarttuen hänen käteensä ja luoden häneen tulisen silmäyksen, kuulkaa, olkaa jalomielinen, uskokaa minulle salaisuutenne; ettekö ole jo lukeneet silmistäni, että sydämmessäni palaa ystävyys ja myötätuntoisuus teitä kohtaan.
Tulin itsekin niin liikutetuksi hänen syvästä surustaan ja hellästä kohtelustaan, että kyyneleet valuivat silmistäni. Hetken aikaa istuttuamme nousi kauppaneuvos, otti minua kädestä kiinni ja sanoi: "Seuraa minua, poikani; meitä odotetaan jo salissa."
Määrää mikä rangaistus tahansa, minä alistun kaikkeen. Tahdotko että matkustan pois ehkä jo huomispäivänä, sano? SYLVI. Matkustat pois? Ei, Viktor, sitä et saa tehdä. Et saa lähteä pois, minä surisin itseni kuoliaaksi. VIKTOR. Sylvi ! Uskallanko ajatellakaan? Sinä ? SYLVI. Nyt putoo kuin suomukset silmistäni. Olenhan minä rakastanut sinua aina lapsuudesta saakka, Viktor.