Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Toiset vihdoin rupesivat nauramaan, yksinkertaisemmat päivittelemään, että missä kaukana se semmoinenkin maa lienee? Vähitellen kerääntyi väkeä kuormamme ympärille yhä enemmän. Eräs lihava möhömahainen teurastaja katseli Kailua, miehet silmäilivät Valkoa, muijat Kreetaa, "plikkaa" ja minua.
Ne silmäilivät niin suloisesti ja lohduttavasti. Niiden takalistossa muisti hän toisia, synkkiä ja uhkaavia. Ja sittenkin tunki rakkaus esiin niidenkin muistossa, virittääksensä toisten ohessa hänen sydämmnssään nuoruuden ajan hehkun, syvän, äärettömän ja kaipaavan.
Nuori pariskunta saapui kotikaupunkiin, muutti asumaan anopin luo maatilalle ja eli onnellisesti kuherruskuukautensa. Lemminkäinen vannoi heittävänsä pois kaikki vanhat urheiluretkensä kauniin Kyllikkinsä tähden ja Kyllikki vannoi rakastavansa miestään myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta ihmiset silmäilivät epäillen tuota onnellisuutta.
Rauniot, lumen peittämät nyt, silmäilivät kolkosti, niinkuin muinais-aika aina nykyistä katselee, toisella puolen jäätä olevaa taloa. Mikä liike tässä talossa? Kello on 4 ehtoopuolella päivää. Reki toisensa perään seisahtuu portaan eteen, vieras vieraan perään tulee; palveliat pyhä-vaatteissa hyppivät e'es takaisin. Häät on kauppamiehen Anströmin talossa.
He koettivat kaupita itseään, koettivat liehakoida kömpelöllä tavallaan, heidän kasvonsa loistivat niin pian kuin luulivat ostajan tarttuneen koukkuun, mutta synkkenivät yhtä nopeasti, ja he silmäilivät jurosti kilpailijattariaan heti kuin näytti siltä, että nämät voittaisivat.
Kaunis punaposkinen oli vaimo kuin lapsikin. Kuinka on heidän laitansa? "He eivät enää siinä pienessä majassa asu. He ovat muuttaneet vielä ahtaampaan asumukseen. Tuolla lepäävät kalmistossa, yhdessä haudassa, yhdessä arkussa..." Nuo kolme sian-ajajaa silmäilivät toisiaan. Kyyneleet vierivät heidän ahvoittuneilla kasvoillaan.
Mikä mitäkin kahmerehti; märän ilman takia eivät olleet lähteneet ulkotöihin. Kaikkien kasvoissa liikkui veret Antin astuessa pirttiin ja umpimielisinä askarrellessaan salaperäisesti silmäilivät Anttia, silmäilivät aivan herkeämättä, eikä kukaan kiirehtinyt puhelemaan niin avonaisella tavalla kuin aina ennen Lampilassa.
Silloin silmäilivät he salaa nuorta kenraali Hammer'ia, joka ylpeästi korotti itsensä eikä ollut huolivanansa aatelisten herrojen naurettavista epäluuloista. Kovasti toki häntä harmitti, kun hyviä avujansa niin unohdettiin, ainoastaan sen tähden ett'ei kätkyestä ollut saanut tuota vähäistä sanaa "von" nimensä eteen.
Johannes siveli käsin kasvojansa. «Sakari, sinäkö se olet? Jos sinulla on ruokaa, niin anna; minun on nälkä«. «Harmaalan parooni on sinua ankarasti hakenut; missä, Jumalan nimeen, olet ollut? Harmaalassa saat parempaa ruokaa, kuin meillä on; meillä on kiire«. «Harmaalassa!« kertoi Johannes. «Harmaalaan en ikinä enää mene!« Miehet silmäilivät toisiaan. «Hän ei ole selvinnyt vielä«, sanoi Mikko.
Kaikki silmäilivät tätä ujoa tyttöä, joka seisoi siinä väliäkuin pilvistä pudonnut. Kustaa uskoi tuskin silmiänsä. Viimein hän hyppäsi ylös, tarttui Annaa käteen ja vei hänen pieneen kamariin. Täällä istuivat sitten yöhön myöhäiseen, ystävällisesti keskustellen sekä yhdestä että toisesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät