Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Onneksi oli tuuli tyyntynyt, ehkä oli paras lähteä ulkoilmaan. Viitta hartioilla ja matala töyhtöhattu päässä seisoi hän pian portailla ja silmäili ympärilleen, mutta korkea tivis aita kaariporttineen rajoitti näköalaa, eikä sallinut mitään ilahuttavaa vapauden tunnetta. Tähän hän ei voinut pysähtyä. Majuri lähti siis pihasta, mutta päästyänsä portin läpi seisahtui hän taas epäröivänä.
Rejer sysäsi hernevadin keskemmälle pöytää. Perämies silmäili häntä! "Ethän vaan yhä liene niin laapihullu, että vielä kuljet rakkauden houreissa ja suret? Siihen löytyy ainoastaan yksi lääke: rakastua uuteen... Kuinka vanha olet?" "Kohta yhdeksäntoista." "Niin, kun minä neljä viisi vuotta sitten olin sinun ikäisesi, kävi minun samoin!" "Ei eh" nauroi Rejer mahtavasti.
Nyt hän pysähtyi ja silmäili ympärilleen; hän huomasi tulleensa niihin kaupungin osiin, joissa pääasiallisesti vaan köyhiä asuu, jossa ei joulua vietetä muulla tavoin kun kenties muutaman tunnin nälän ja vilun poissaolon kautta. Hänen edessään oli suuri, autio tori, jonka rajat katosivat pimeään ja jonka yli kaareili taivas, korkea ja vapaa.
Eikö sinulla siellä togasi poimuissa ole veistä? Ehkä pistät minut kuoliaaksi! Neuvoisin sinua sentään odottamaan pari päivää, sillä veisivät sinut vankeuteen, ja Lygia saisi sillaikaa olla sinun talossasi ikävissään." He vaikenivat molemmat. Jonkun aikaa Vinitius miettivästi silmäili Petroniukseen; sitten hän puhui: "Katso minuun.
Laiva potki tanakasti, väliin vain heilahti pahemmin vihurin painosta. Kapteeni silmäili komantosillalta rauhallisesti tuota leikkiä. Kummemmissakin on oltu, sanoi hän, mutta jos tuuli siitään vielä kiihtyy, niin voipi se näyttää hätää vaimoväelle suurella Saimaalla, jossa ei ole saaria suojana. Ja se kiihtyi. Ja kohta alkoi napinaa kuulua keskikannelta.
Elsa ojensi kätensä ja mummo luki rahat käteen. Sitten laski Elsa pöydälle rahat ja aukaisi arkkunsa, josta hän vaatteiden alta kaivoi esille mummon velkakirjan, jonka hän laski mummon käteen. Mummo saatuansa velkakirjan käteensä silmäili sitä ja käänteli laskoksille, sitten hän kysyi: "Mitäs minä olen kasvuista velkaa?"
Siinä unhotti hän vähitellen koko ennen kuvailemansa kurjuuden ja ystävällisesti silmäili Meyer tuota rotevaa, sorvaustuolin edessä työskentelevää nuorukaista.
Odotti vaan äitiä eikö äiti hänelle itsestään jotakin sanoisi, vaan sitä ei tullut. Pieni Kaisu, lapsista nuorin, hänkin lopetti tuherruksensa, kyhnähti Mantin viereen ja silmäili enemmän hiljaista Mantia kuin uunin paisteessa lumoutunutta äitiä.
Hiljaisena ja elotonna jäi Maria seisomaan paikalleen. Se suoritus, joka oli tuleva ennen tai myöhemmin, oli nyt tapahtunut, ja se hänestä tuntui vapautukselta, mutta sen äkkipikaisuus huumasi kaikki hänen ajatuksensa. Tajutonna silmäili hän ympärilleen. Täällä on valoisaa, viileätä ja vapaata. Ja tuolla oli yksi, joka häämöitti hänen sielussaan, joka veti häntä puoleensa.
Ruuhta silmäili hän vähän aikaa. Sitten läksi hän menemään metsään . Hän kertoi itselleen äitinsä sanat: «Johannes mahtaa nyt olla onnellinen!« «Ha, haa!« Nauru oli kamalaa; kauhea iva oli naurajan äänessä. Hän kulki polkua etemmäs muistamatta, että se vei yksinäiseen tölliin, metsän sydämeen, penikulman korpeen isänsä asunnosta. Olet kait nähnyt kellon!
Päivän Sana
Muut Etsivät