United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kurkisti salaa sängyn päällä kytjöttäviä Mantia ja Kaisua, jotka omia aikojaan olivat sinne hiipineet ja kaikkine vaatteineen pyyskähtäneet nukkumaan. Katsahti pientä Mattia, joka uunin vierellä hiljaisuudessa kahmerehti päreen kaistaleen kanssa.
»Minkä tähden?» »Sentähden kun nuo Jukke ja Topiaskin ovat meille ja äidille pahoja. Eivät anna meidän syödäkkään.» Isä taputti Mantia kasvoon ja lupasi: »Tulevana syksynä, sittenkun kesällä ensin kasvaa pellot kauniita eloja ja niityt heiniä, mennään sitten Tannilaan. Kyllä se äiti antaa teille ruokaa, jos ei Jukke ja Topias antaisikaan.»
Odotti vaan äitiä eikö äiti hänelle itsestään jotakin sanoisi, vaan sitä ei tullut. Pieni Kaisu, lapsista nuorin, hänkin lopetti tuherruksensa, kyhnähti Mantin viereen ja silmäili enemmän hiljaista Mantia kuin uunin paisteessa lumoutunutta äitiä.
Niin koetti hänkin sitä keinoa, mutta ei siitä lähtenyt apua, vaikka puristi, että silmistä vesi tihisi. Mitä enemmän hän puristi, sitä enemmän vapisi puikko ja savunauha meni kikkerälle viihdelle, jäi matalaksi ja hajosi ilmaan. Mantia tahtoi naurattaa, kun näki Matin puristaa rutistavan puikkoaan ihan hammasta purren ja aivan hartian voimasta.
Mantilla meni sormi suuhun, siirtyi isän luokse sängyn viereen seisomaan ja nurpeasti kysyi: »Mihin se nyt isä lähtee?» Antti taputti Mantia poskelle ja naurusuin lupasi: »En minä nyt heti lähde mihinkään, hyvä Manti, ole huoletta.» Manti ei uskonut isän sanaa, luuli vaan häntä hyvittävän, yhä hieroi sormeaan suussaan ja yhä raskaampimielisesti lisäsi: »Läbdettepähän.»