Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Hänestä tuntui kuumeessaan, että häntä nyt ympäröivät samat henkilöt, jotka kahdeksantoista vuotta sitte seisoivat hänen vuoteensa ääressä, kun hän oli lähes muserrettu kuninkaan tulopäivänä, sillä Signe, tuo kauniin äitinsä kuva, seisoi kumartuneena hänen sänkynsä ylitse, ja hänen ruusuhenkensä liiteli hänen huuliensa ympärillä.
"Ijäti!" kuiskasi Signe ja painoi viimeisen muiskun sulhaisensa huulille. "Miksi siellä seisotte?" ärjäsi Sigismund. "Tarttukaa pahantekiään ja viekää hänet jälleen vankeuteen. Hän on nostanut kätensä minun pyhää persoonaani vastaan, ja kiduttavin kuolema pitää oleman siitä rangaistuksensa. Pois hän!" Munkit ja Pietro tarttuivat Valdemariin ja kulettivat häntä ovea kohden.
Signe laskeusi polvilleen kuoleman kautta pelastetun tytön viereen, jonka Pietro, abbotin vihellyksellä sinne kutsuttua, kuletti pois. Hänen perästänsä meni Sigismundikin sieltä ja vankihuoneen rautaovi narahti jälleen paikalleen. "Minä olen nyt kuollut koko maailmalle! En koskaan enää näe Jumalan kaunista aurinkoa!" vaikeroitsi Signe ja haparoitsi synkässä pimeydessä.
Ne olivat vaaralliset. Yksi kuula oli vikuuttanut rintaluuta ja toinen tunkeunut syvälle vasempaan hartioon, minkä Kristian vähän taitamattomasti siitä oli leikannut. Muutoin oli hän varsin tyytyväinen siihen, miten Signe oli menetellyt sairaan kanssa.
Hän meni nyt Signeä askeleen lähemmäksi ja tavoitti hänen kättänsä. Signe ei voinut olla ehdottomasti kauhistumatta abbotin kovaa huutoa; hän pakeni häntä sentähden niin kauas kun taisi, tavoitti veistä, jota hän kantoi sydämellänsä ja huusi: "Haa! tahdotteko tehdä väkivaltaa!" Sigismundin kotkansilmät seurasivat sitä liikettä, jonka Signe teki kädellänsä.
Jesus Maria, tuolla ne ovat!" huusi hän ja lankesi lattialle. Peljättävät miehet astuivat sisälle. "Pyhän inkvisitionin nimessä pyydämme me sinua Signe, Olli Akselinpojan tytär, viipymättä seuraamaan meitä," sanoi yksi miehistä, eikä ollut ollenkaan huomaavinansa kuningasta. "Ainoasti teillä ja Jumalalla on valta pyhän inkvisitionin ylitse," huusi Signe ja syöksi kuninkaan jalkain juureen.
Pianonsoiton naivin yksinkertaiset sävelet soivat salista korviini. Muistin illan Helsingissä, helppotajuisessa konsertissa, kun istuin Signe neidin vieressä hänen setänsä, hovineuvos Malmfeltin perheen pöydässä.
"Tiedätkö, Signe," lausui Juho, "tiedätkö, että sen, kenellä on uskollinen sydän, hänen ei tarvitse pelätä koskea." "Silloin en minäkään pelkää ensinkään," nauroi tyttö.
Signe heittäysi sänkyyn, ettei, jos abbotti tulisi, vastustaisi Appellonan kertomusta, ja kätki huolellisesti veitsen viereensä. Appellona tuli takaisin. "Minä valvon teidän luonanne yötä," sanoi hän, "ja minä joudan täällä olemaankin, sillä Maria on ottanut vastaan emännöitsemisen.
Mummo väittää kiven kovaan, että hän on myyty turkkilaiselle eikä kärsinyt ukko Lauria eukkoineen niin kauan kun he elivät; mutta hän on suuri herra se vasta tuntuisi joltakin, kun olisi niin suuri herra ja saisi ajaa niin kuin hänkin," lisäsi Juho. "Vai niin, tahtoisitko sinä todellakin niin?" kysyi Signe, katsellen häntä hymyilevillä silmäyksillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät