Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sä muistat, miten Sigismund, kun valan Ol' ottanut ja kruunun päähäns' saanut, Hän miten maansa, isänmaansa heti Kopeilla Puolan sotureilla täytti Ja kavalilla jesuitoilla, Näin koittain kirkon puhdast' uskoa Ja Ruotsin kansan vapautta sortaa.
Jaa," huusi hän lämpimällä ihastuksella, "sinä, joka vuodatit pyhän veresi ristillä, annat minulle voimaa kuolemaan, jos niin tarvitsee, ja mahdollisena astumaan sinun silmäisi eteen, ja te, herra Abbotti, saatte myös nähdä että minä voin kuolla, mutta en tehdä syntiä." "Te olette pyhimys liian hyvä tälle viheliäiselle maalle!" huusi Sigismund ja tempasi hänen voimakkaasti syliinsä.
Kuinka suuresti minä häntä rakastan, huomaatte te siitä, että minä toimitin hänelle tilaisuuden paeta poissa ollessani, jo ennenkun te saitte hänen armahtamisensa kuninkaalta." "Se olisi tullut minulle kyllä kalliiksi," jatkoi Sigismund teeskennellyllä avosydämellisyydellä, "jos arkkipispa olisi siitä tiedon saanut, mutta sydän tahtoo myös vaatimuksiansa täytäntöön.
Mutta mikä on sitte palkkani? Vastaa, lumoojatar! Enkö ole sitä ansainnut sinulta?" Signe vapisi ehdottomasti näitä sanottaessa, vaikka hänen puhdas sielunsa ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Valdemarille ne olivat, kun jos olisi hehkuvat väkipuukot lyöty hänen sydämeensä. Sigismund astui sisälle ja kumarsi kunnioituksella maahan päin.
Signe lankesi abbotin jalkoihin ja sanoi itkien: "Armoa, armahtamista! Hän on vannonut minulle valan ei koskaan murhata teitä, ja veitsi tuolla tulessa on todistuksena, että " "Mitä auttaa teeskentely," sanoi Sigismund nyt, hetkisen mietittyänsä, "sillä tiedättehän te jo kaikki?
"En," sanoi Signe nöyrästi; "sillä te voitte ainoastaan tappaa ruumiin, ettekä sielua. Se nousee ijankaikkiseen iloon, silloin kun teidän saastainen henkenne menee ijankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä." "Te lykkäätte siis minun sydämeni pois luotanne," sanoi Sigismund kauhean kylmästi.
"Miksi te sanotte tätä minulle? ja ettekö usko, että se on minulle yhdentekevä, kenen kädestä minä kuoleman otan, kun minä olen määrätty sen uhriksi?" sanoi Signe asemaansa muuttamatta. "Kuoleman uhriksiko sinä?" sanoi Sigismund tulisesti; "ei, siihen olet sinä liian nuori ja miellyttävä. Sinä olet elämänpuu, täynnä paratiisin hedelmiä.
Sigismund leppyi vähän tästä pyynnöstä, Vaikka hän ensin suuttui siitä, että Cecilia oli ryöstänyt häneltä uhrin, jota hän oli ajatellut, ja semmoisen uhrin, joka oli hänen onnellinen kilpailiansa.
Pyyhkimättömillä piirteillä on se kirjoitettuna sydämeeni." Kaikki onnistui toivon mukaan. Tuo muutoin niin kamala Sigismund kävi siihen permeen, jonka neljätoista vuotias Petter oli virittänyt hänelle.
Meiltä ei puutu puoluelaisia Ruotsissa, jotka vielä muistavat karkoitettua kuningassukua. Heikko Sigismund on kuollut; hänen poikansa Vladislaus ojentaa nuorukaisen levottomuudella kätensä esi-isiensä kruunua kohti Tämä kruunu on oleva hänen. Vladislaus Ruotsin valtaistuimelle? Minä epäilen sitä huomautti Messenius päätään pudistaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät