Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sigismund avasi tilaisuuden pitkällä rukouksella, anoen kaikkein pyhäin apua, että vääräoppinen saatettaisiin vapaehtoisesti tunnustamaan rikoksensa, sekä että hän sielunsa pelastukseksi ja kaikkein kristin-uskovaisten "ylösrakennukseksi" ja varoitukseksi tuskain ja kuoleman kautta tässä elämässä voittaisi armon ja anteeksi saamisen tulevaisessa.
Signe ei tiennyt, kuinka kauan hän oli ollut siinä pimeässä holvissa, johon hän oli viety, kun Sigismund astui sisälle lyhty kädessä ja toisessa kori, jossa oli hienoa leipää, viiniä ja hedelmiä. "Se olisi kuoleman synti," sanoi hän jonkunlaisella lempeydellä, "jos nälän hurja hammas kalvaisi tätä kukoistavaa suloisuutta.
"Anna raadon maata maan päällä, kunnes hän tulee, eikä hän enää kauan viipynekään. Kentiesi hän on täällä ennenkun luulemmekaan, päästääksensä rakastettunsa vapaaksi. Anna hänen saada, mitä hänestä on jälellä; epäilemättä on hän siihen tyytyväinen." "Teidän tahtonne pitää tapahtuman niin tässä kun muissakin asioissa," vakuutti Sigismund.
Jöns Antinpoika iloitsi sydämellisesti siitä, että molemmat hänen kamalat ja vaaralliset rikoskumppaninsa, Sigismund ja Cecilia, olivat poissa, vaikka hän tekeysi hyvin surulliseksi heidän kuolemastansa, ja käski munkkien kolme viikkoa lukea messuja heidän edesmenneen abbottinsa sielun levoksi.
Ja tahdotteko jälleen tulla siksi kun tähän asti olette olleet, sieluni ystäväksi, salaisimpain ajatusteni uskotuksi ja minun kostoni veristä kuolemaa ennustavaksi enkeliksi?" "Tahdon," vakuutti Sigismund käsin ja sydämin, ja lankesi kiusaajattarensa jalkoihin. "No hyvä sitte," jatkoi Cecilia; "minä myös näytän teille, että minä tiedän palkita teidän helleytenne ja nöyryytenne.
"Ehkä minä mielelläni tahtoisin uskoa teidän kertomustanne," vastasi Signe vähin katkerasti, "niin suokaa kuitenkin anteeksi, että minä epäilen sitä koska te ette ole antaneet minulle mitään muuta todistusta siitä, kuin että salpasitte minut kaikkein julmimpaan vankeuteen." "En minä, jalo neitiseni," vastasi Sigismund muotoansa muuttamatta.
"Puhu, hallitsiani, anna vaan yhden sanan kauniilta huuliltasi ilmoittaa minulle tahtosi, ja minä syöksen itseni vaikka kuoleman kitaan toimittaakseni sen!" huusi Sigismund ja kumarsi suudellaksensa Cecilian kättä.
En yksin; Mull' uskon' on ja seurakuntani. Min' olen kirkon mies. En riitojanne Mä ymmärrä. Mun tehtäväni on Vaan kirkostamme torjua niin hyvin Ne vaarat, joilla harha-oppineen Sit' uhkaa Sigismund, kuin nekin keinot, Joill' aikoo vallan-ahnas herttuamme Sit' astinlaudaksensa käyttää Ruotsin Kuningas-istuimelle. Näätten siis, Ma herttuata peljätä en huoli, Jos hän mua pelkääkin, kun väärin tekee. Ma Sigismundin suosiot' en etsi, Jos hän sen tarjookin, kun oikein teen. "
Kolmas henkilö valittiin pyörittämään sitä suurta ratasta, jota tahdottiin panna liikkeeseen, ja tämä oli Margaretan kelvollisen rippi-isän kelvoton jälkeen tulia Sorön luostarissa, abotti Sigismund, joka oli sovelias piispa Antinpojan uskottu, parhaassa ijässään oleva mies, tuskin 40 vuoden vanha. Tämä oli Cecilian rippi-isä ja tiesi kaikki hänen juonensa ja koukkunsa.
Ja se, jonka päähän kruunu ihan sopisi, se oli tunnustettava oikeaksi ja kadonneeksi prinsessaksi, ja Frankinmaan prinssi Sigismund oli hänet saava vaimoksensa. Tietysti kaikki tytöt heti riensivät kuninkaan kartanoon; ja ne, jotka olivat alle tai päälle kahdeksantoista, eivät olleet tuota muistavinansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät