Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sigismund näki hyvin tarkoin tämän hekkumallisen naisen juonen, mutta ei tohtinut häiritä sitä. Hän ei kuitenkaan voinut olla kavalasti ja kieroon katsomatta häntä; mutta sitä ei tämä ollut huomaavinansa, vaan jatkoi: "Kaikkivaltiaan, kuninkaan, koko maan ja meidän pyhän uskontomme nimessä vaadin minä sentähden tämän viattoman nuorukaisen vapauttamista.
"Sinua ei ota kukaan pois minulta," sanoi kuningas suuttuen ja meni ulos. "Haukat pelkäävät, että minun myrkkyni tappaa heidät," sanoi Cecilia hammasta purren, ja kiiruhti huoneesensa, jossa Sigismund odotti häntä. "Te olette petetty." huusi ulkokullattu hänelle, "Olli Akselinpoika saa vapautensa ja te saatte antaa kostonjanonne palaa polttoroviolla hänen sijassansa, sillä hän ei tule sinne.
"Ei, niin suurta kitaa ei mahdollisesti voi olla pahalla hengellä," sanoi Cecilia teeskentelevän munkin puheesen, joka oikeastaan ei uskonut Jumalaa eikä perkelettä, vaikka molempain nimi usein liehui hänen kielellään. "Mutta kertomuksenne," huusi Sigismund, joka aavisti onnettomuutta, "kertomuksenne!" "Jaa, kertomuksenne, sanokaa se viivyttelemättä; syy, miksi tulitte tänne!" käski Cecilia.
"Pois täältä!" ärjyi Sigismund; "kyllä sinä kerran puhut hiljaisemmalla äänellä. Me tapaamme toisemme." Hän viittasi nyt Pietrolle, joka avasi oven. Signe riensi siitä ulos, kunnioittamatta munkkia ainoallakaan katsahduksella ja Pietro seurasi häntä.
Akselinpoika istui syvään hartauteen vaipuneena, kunnes Sigismundin ääni herätti hänen tuomiota julistaessa, jonka sisällön hän jo tiesi, nimittäin että hänen piti astuman elävänä polttoroviolle, sekä puoli hänen omaisuuttaan tuleman pyhälle inkvisitionille ja toinen puoli kuninkaalle. Sigismund ilmoitti, että istunto oli loppunut ja käski seurakunnan veisata virren Jumalan kunniaksi.
Silloin, jatkoi jesuiitta järkähtämättömällä rohkeudella, silloin ei ole Vaasan suvusta jäljellä muita kuin tuo houkko Eerikki XIV, puoleksi paavillinen Juhana III ja kokonaan katolinen Sigismund, joiden vuoksi emme huoli vaivata itseämme.
Vihdoin oli Valdemar vapaa kaikista raudoistansa. Hän tahtoi kiittää henkensä pelastajaa, mutta joukon riemuhuuto vaiensi hänen äänensä, ja joka puolelta kuului: "Eläköön hurskas Cecilia rouva! Eläköön abbotti Sigismund! Eläköön Valdemar Svane!" Sigismund vei Valdemarin keskusteluhuoneesen, jossa Cecilia odotti häntä.
Appellona, joka tiesi, että Petter oli abbotin oikea käsi, uskoi häntä epäilemättä, mutta ihmetteli ainoasti sitä, ettei Sigismund siitä puhunut mitään ennen lähtöänsä. Hän pani siis kiireesti pari paistia tulelle, ja kun kello löi seitsemän, oli pöytä ruokasalissa täpötäynnä herkkuja, joita laittaessa Petter autti häntä.
Hän piti niinmuodoin pelastuksensa syynä ainoasti hänen jalomielisyytensä eikä edes likimainkaan voinut aavistaa todellista syytä. Samalla ei hän kuitenkaan voinut olla hetkeäkään ajattelematta onnetonta Signeä, ja toivon säde alkoi syttyä hänen sielussaan. Sigismund ei lähtenyt Cecilian vierestä.
Elä siis osta minun henkeäni häväistykselläsi!" huusi Valdemar ja koki ojentaa sidotuita käsiänsä onnetonta tyttöä kohden, joka, tunnettuansa ikuisesti rakastetun nuoruuden ystävänsä, päästi huudon, horjui ja lankesi tunnotonna lattialle. Sigismund nosti pyörtyneen syliinsä ja otti pullon väkevää väkiviinaa, jota antoi hänen hengittää sisäänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät