Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Onko Matti sitten mielestäsi niin erinomaisen virkeä sielun ja ruumiin puolesta? Mitä tyhjiä viisastelet! Usko minua, Antti, ruumiisi parhaiten virkistät joka seitsemäntenä lepopäivänä ja mitä sieluusi tulee, niin ell'ei se virkisty juuri samana päivänä, turhaan sitä taas markkinoillakin koetat elähyttää. Antti jo kiivastui.
En puhukaan enää halveksitusta rakkaudestani. Minä olen hukkaan joutunut mies, jonka täytyy valita kuolema tai kainalosauva. Sentähden en voi enää tarjota sinulle taitettua käsivartta ja tukea, kun itse tukea tarvitsen. Mutta minä vannotan sinua, Ester, kallis ystäväiseni, älä vajoa siitä jaloudesta, minkä Luoja on sieluusi istuttanut!
Sillä aikaa kun sinä puhut hänen kanssaan, hän ehkä siten sukeltaakin sieluusi, sinun aavistamattasi, kerta toisensa jälkeen, ja ilman että mieliala siitä häiriytyy. Hän tekee sen, vaikka hän onkin kyyneliin asti liikutettuna se on hänen luontonsa ja sitä hän ei heitä vaikka olisikin vaihtanut luonnonelämänsä sivistyneihin oloihin.
Mutta silmäile vain jonkun vuoden kuluttua sieluusi ja sano sitten, etkö tämän teon muistossa huomaa jotain, joka jo on ajatusta puhtaampaa, jotain outoa nimittämätöntä voimaa, joka ei kuulu tämän maailman tavallisiin voimiin, jotain lähteensilmää »toisesta maailmasta», josta voit sen ehtymättä ammentaa viimeiseen hetkeesi saakka.
Seuraa hänen lakiansa, elä hänen käskyinsä jälkeen, siirrä taivas sieluusi, niin kenties jonakin päivänä kun vähimmin odotat löydät sen palkinnon josta uneksit. Siinä on kaikki mitä ainakin minun tieteeni osaa sinulle sanoa. Kunnon lailla puhuttu, vanhus, sanoi Hafiz ja lisäsi, laskien kätensä Abdallahin olalle: Poika sisareni, Jumala on tunnin ja päivän valtija; tottele ja odota! YHDEKS
Isä, alkoi Mari puhua, olen usein ollut niin paha ja vallaton. Miksi, tyttöni, sitä nyt muistelet; eikö anteeksi-annon sana ole sieluusi sattunut? Kyllä, mutta sanokaa isäni, eikö se toinen enää saa minua valtoihinsa? Mikä toinen? puhu tyttöni! Se se, joka saattaa minut niin onnettomaksi!
"Salli minun palauttaa hänen kuvansa sieluusi ja muistuttaa sinulle hetkeä, jolloin kuoleva kutsui sinut viimeisen kerran vuoteensa ääreen ja laski sydämellesi kuten itse olet usein sanonut onneni arvokkaimpana testamenttinaan." Valerius painoi vasemmalla kädellään otsaansa. Tytär rohkaisi mielensä ja tarttui toiseen. Isä ei vetänyt sitä pois.
"Se johtuu kai siitä, etten minä milloinkaan unhota". "Mitä sinä sanot? Etkö sinä voi unhottaa?" Dora pudisti päätänsä. "Minä tuskin uskon". "Onko joku kiintynyt sinun sieluusi niin, että..." Dora nauroi, vaikka hän oli juhlallisessa mielentilassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät