United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jok' inttäyksin turhin turmelee Mult' ilon haimit pienimmätkin, Ja valhe-elon ilvein häiritsee Maailman, jonka sydämeeni kätkin. Ja yö kun vihdoin mua varjoaa, Ma tuskitellen väännyn vuoteellani, Ja hurjat unelmat mua kauhistaa, Ja rauha kauas karkaa sielustani.
Joskus muulloin olisi tuo totuus ollut omiaan aivoni hyvinkin mullertamaan. Nyt sensijaan tuntui se mielestäni mitä luonnollisimmalta. Onko Hän rakkaus? soinnahti esille uusi kysymys sielustani. Ei Jumala »vihaa» eikä »rakasta». Nekin ovat pelkästään inhimillisiä käsitteitä. Mutta hyvä Hän kuitenkin lienee? Onko sinun siis aivan mahdoton päästä inhimillisistä äärellisyyksistäsi?
Mutta minä halveksin semmoisia leikkikaluja. Muuta minä tarvitsen. Puhuitte kerran sielustani, jatkoi Larsson, vapisten pelosta, että voisi menettää liittolaisensa. Se on syntinen kauppa, tohtori; mutta ehkä ... ehkä voisimme sopia. Tohtori nauroi. Sen kyllä uskon, sanoi hän. Olisitte valmis myymään sielunne väärästä tukaatista.
Et saa näyttäytyä kasvojeni edessä ennenkuin sormessasi on vihkisormus." "Kiitän sinua, herra, koko sielustani ja mielestäni." "Oi, kuinka suloista on tehdä ihmisiä onnellisiksi!" huudahti Nero. "Soisin, ettei minun muuta tarvitsisikaan tehdä." "Suoppa meille vielä armonosoitus, oi jumalallinen," pyysi Petronius. "Ilmoita tahtosi Poppaeankin kuullen.
Onko tämä siis liian myöhäistä? olento minä viipynyt mailmassa niin kauan, ettei minun käy sydäntäni koskaan enää siitä riistäminen? Tämäkö siis on rikollisen epäilykseni rangaistus, että, vaikka minä olen antanut ruumiini luostarille, Jumala ei huoli sielustani jonka täytyy, ikäänkuin kadotetun hengen, häilyä ijankaikkisesti niillä näkymöillä, joita se oli liian vastahakoinen jättämään?
Minä oleskelin mielelläni kirjastossa, mutta vielä ennemmin salissa, mihin kaikki "särjetty romu", kuten Ilse itsepäisesti kutsui kaikkia muinaistaide-aarteita, oli tuotu. Kaikki ne mykät kasvot innostuttivat minua vähitellen, että usein hetkiseksi unhotin pohjoisessa olevan, avaran aron, jota minä kaikesta sielustani ikävöin. Mutta minut peloiteltiin kovin usein sieltä pois.
Minusta tuntui, kuin olisivat kahleet pudonneet sekä ruumiistani että sielustani ja virtailleet pois joen aaltojen kanssa. Minä nauroin ilosta ja riemusta itsekseni ja poljin lakkaamatta vallattomasti vettä, että kirkkaat pisarat viskivat korkealle. Samassa kahisi pensaissa. Olihan Spits usein tullut Dierkhofista minua etsimään ja juossut luokseni jokeen.
Jos järkeni voisi ymmärtää, sanoisin, että korkeampi voima on meidät taas saattanut yhteen. Olipa miten olikin, korkeampi voima on, johon uskon koko sielustani, vaikka se ei olekaan kyllin suuri sitä käsittämään; se voima on rakkaus, joka teistä säteilee loppumattomana, rakkaus, jonka minä teissä näen kauneimmassa todellisuudessaan elävänä edessäni".
"Ei, ja vielä kerran ei", hän sanoi päättävästi. "Hän on syntynyt iloa, minä huolia näkemään, ja jos vielä uskallan pyytää sinulta, oi ylhäinen Jumaluus, jotakin, niin pyytäisin, että ottaisit tämän rakkauden sielustani, joka pirstaleiksi murtaa sydämeni, kuin lahonneen puun, ja että sinä kauaksi poistaisit minusta kateuden, nähdessäni Irenen onnellisena Publiuksen käsissä.
Sitä odottaessani »ikuistan» hänet, niinkuin saan, panen häneen parhaan itsestäni, sielustani: ihailuni, ihannoimiseni. Vaikkei hän olisikaan se, miksi hänet nyt näen, menee hän nyt kuitenkin semmoisena jälkimaailmaan ja taidekirjat ehkä sanovat hänestä sitten, että luultavasti, kaiken varmaan, hänen tekijänsä oli rakastanut häntä niinkuin Lionardo Jocondaansa.