Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Erittäinkin tänkaltaisissa asioissa käy siis ilmi, että filosofi ennen muita ihmisiä koettaa niin paljon kuin suinkin irroittaa sielua ruumiin yhteydestä?" "Nähtävästi."
Tigerstedtin kolleegaa Max Verwornia y.m. tutkijoita, jotka oivaltavat, että on järjetöntä kysyä, miksi aivomolekyylit eivät voi selittää sielunelämää koskapa kaikki tiedonobjektit ovat tajunnansisältöjä, siis »sielua». Tämä prof.
"Silloin liikutit sydäntäni. Kyyneleet nousivat silmiini." "Oi Vitiges", kuiskasi Matasunta. "Jokainen äänesi sävel tunkeutui syvälle sieluuni. "Sillä sinä muistutit niin täydellisesti, niin sydäntä järkyttävästi " "Ketä", kysyi Matasunta valahtaen aivan kalpeaksi. "Häntä, jonka uhrasin. "Häntä, joka on vuokseni kaikki kärsinyt. Vaimoani Rautgundista, sieluni sielua."
Ja he olivat istuneet silmä silmää, käsi kättä, sielu sielua vasten pimeässä kuomunkulmassa monta minuuttia, vaieten, aistien, ruumiillisesti tuntien ja henkisesti havaiten toisiaan. Vaunun pysähtyessä hotellin ovelle oli Johannes kumartunut ja tahtonut suudella häntä. Signe oli noussut, koonnut hameensa ja astunut kadulle.
Luonnon ja elämän koko ihanuus, joka ennen tuotti minulle niin paljon iloa ja lohdutusta, vaikuttaa nyt tuskan tunteen, sellaisen jota en voi kielin kertoa... Juohtuu mieleeni eräs kuva Goethen Faustista, jossa enkelit viskelevät ruusuja demooneja vastaan, jotka koettavat valloittaa Faustin sielua, mutta ruusujen sataessa muuttuvatkin metalliksi. Samoin on minun laitani.
Kuinka ihmeessä sinä pääsit sisälle soittamatta? kysyy Helena kaikin tavoin koettaen vetää kättänsä Georgilta. Ah, se on totta, vastaa hän itse ja puhuu kuumeentapaisella kiireellä sekottaakseen pois omat tunteensa, ovi jäi emännöitsijän jälkeen kiinni panematta. Ja arvaappas minä olen täällä nyt ihan yksin; ei ole elävää sielua koko talossa. Mutta miksi sinä olet hengästynyt, Georg?
Tapaturmavakuutuksessa on osa työmiehiä aivan samoilla perusteilla kuin hevoset, joita vakuutetaan sekä arvonalenemisen että kuolemantapauksen varalta. Mutta onko työmiehellä sielua? En tiedä. Harvoin ainakin hänelle "sielukelloja" soitetaan.
Mutta isiltä peritty kehnous, joka asui veressä, veressä, jota itse oli saastuttanut, turmellut... Olisiko mahdollista puhdistaa tuota turmeltunutta verta, kohentaa raukeita jäseniä ja elähtynyttä sielua puhdistaa? Niin täytyi tapahtua. Kaikki tekeminen riippui tahdosta. Heikko, voimaton tahto ... oh, jospa sen voisi karaista, terästyttää. Ei Arnoldilla itsellään siihen voimia enää ollut.
Hän tietää myöskin, missä se on. "Millaisiksi on meidän ajateltava helvetin vaivat? Onko siellä todellista tulta? On tosin. Ei tavallista tulta, sellaista kuin meidän liedessämme palaa. Se ei vahingoittaisi ruumiitonta sielua. Mutta onhan muitakin tulia täällä maan päälläkin sellaisia, että vesi ei voi niitä sammuttaa."
Tänään ei olisi kuitenkaan enää paljon voitu saada aikaan. Seuraava aamu koitti niin ihanana, kuin se ainoastaan näillä siunatuilla leveysasteilla voi olla. Raitis ilma virkistytti ruumista ja sielua. Moniväriset papukaijat ja vikkelät apinat antoivat metsälle eloa, ja korkealta pilvistä vakoili ilman kuningas, kotka, valtakuntaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät