Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Molemmat jäivät katsomaan Sakarin tuloa. Tämä pysähtyi toviksi ja katsoi nukkuvien sikojen rauhallista oloa. Varsinkin kiinnitti mieltä sen etumaisen kippurainen saparo, se kun pisti aivan toisen kärsään. Hän tarkkasi, miten sian sierain huokuessa sen johdosta aina irvistyi auki. Kauvan hän sitä tarkkasi. Näky huvitti häntä, herätti mielenkiintoa.
Olihan se tottunut häneltä saamaan syyhytystä, joka on sian autuus. Sitä odotti se nytkin ja kun Manasse viivytteli, seisoi synkkänä, nykäsi se jo kärsällänsä pohkeesen ja pyysi, ääntäen: »Yh!» Mutta ei hievahda Manasse; kohtalolleen vain siinä suututteli. Sika nykäsi uudestaan ja pyysi: »Yh ... yh!» Silloin potkasi Manasse sitä kärsään ja äänsi ynseästi: »Mää siitä, eläkä tongi jalakaa!»
Mutta siellä oli lihan ostossa Pirilän Fiina, joka on Montinilla piikana, ja se sanoi, että heidän herrasväki ostaisi poikivan lehmän. No minä sinne heti ja siellähän syntyi kaupat.» »Valmiit kaupat?» »Niin.» »No miten ne sian säkissä ostivat?» »Mitä?» »Että miten ne näkemättä ostivat?»
Tämä kävi viimein pilkkaajain sapelle, ja siksipä alkoi uusi herjausten ja typeräin komppain tulva tulla poloisen päälle. "Niin, niin", jatkoi Mikko, "sian villoistahan mestari itselleen kopankin kutoi, saman kopan, jonka mestari selkäänsä sälytti kun saarnaamaan meni..." "Ja saarnasi ja vaarnasi Paavalin roimahousuista."
Minä suostuin sillä ehdolla, että hän ei saanut vaatia osaa saaliista eikä tapporahoista. Hänellä oli vanha ruotsalainen metsästyskivääri sitä lajia, jota sanotaan 'sian seljäksi. Luotien sijasta oli hänellä muutamia nelikulmaisia lyijypaloja.
Salavihkaa hän toki katsahtaa muljautti kaunista kukon kuvaa, mutta ettei vaan äiti sitäkään myöntymistä huomaisi, uhitteli hän sitä peittääksensä: »Vaikka oisj miten monta kukon kuvoo, niin en kaho.» »Nuonj korii se kukon kuva on ... nuonj...!» ei äiti ollut uhittelua kuulevinaankaan. Mutta siihenkin vannoi Manasse, muka itsekseen jupisten: »Ja vaikka oisj nuojn ison sian kuva niin en kaho.»
Sillä tavoin muka molempien onneksi oli tehty, mitä hellä isä suinkin tehdä saattoi: pojalle perintö määrätty siinä maakunnassa, missä hän saattoi etevimmän sian pitää isänsä jälkeisenä hallitsijana, tyttärelle taas asunto määrätty Hämeen suloisilla niemekkeillä, missä hänelle korkeat, ritarilliset naimiset olivat tarjona.
Ja meidän pitää voittaa, luottakaa vaan minuun! RUOTSILA. Ja jos emme voita, niin alamme riidan uudestaan! VINGLER. Se ei ole tarpeen, me emme voi tapata! RUOTSILA. Hyvä, herra herrassyörinki hyvä. Lihavan sian lähetän teille vielä päälle päätteeksi, kuin tuomion kerran saan käsiini. VINGLER. Se ilahuttaa minua jo edeltä-käsin, ja hyvälle se tulee minusta maistumaan.
Syödessään hän vielä kehuskeli: »Siinä Jussin talossahan se ei liha lopu kesälläkään. Kuusi sian jalkaa riippui viime keväänäkin räystään alla palvaantumassa.» »Onhan sillä Jussilla lihaa», täytyi Hyvärisen myöntää. Ateria oli syöty. Oli taas puhuttu ja kehuttu. Tuli siitä lähtöaika. Antti katseli jo lakkiansa ja huomautti: »Sinne Anna Liisan luoksekin tästä olisi lähdettävä mennä vääntäytymään.»
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä, Sian tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sioa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi, Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Vierin maalle vlerahalle. Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietä myöten, Rahat rantoa ajeli.
Päivän Sana
Muut Etsivät