Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ja kuitenkin se joutui ratamatkan etevimpäin rinnalla. Tosin ei se ollut kaikkein paras. Mutta Severin ei sitä ensinkään kiihoittanutkaan. Hän tiesi, että se sillä juoksulla hyvin tekisi matkansa määrätyssä ajassa, niin että se hyväksyttäisiin kilpailiaksi. Toisena päivänä se vasta saisi koettaa ja näyttää, mihin se kelpaisi. Mutta se herätti jo katseliain huomiota tässä ensimmäisessä juoksussa.
Severin ei kuitenkaan menettänyt näistä unilukkarin vastaväitteistä sitä hyvää mielen tuulta, minkä hän äskeisessä ajossa oli saavuttanut. "Joka ei onnea tavoita, se ei onnea voita," oli vain hänen yhtä lyhyt vastauksensa. Mari ei sekaantunut tähän keskusteluun. Hänessä oli salainen tunne, joka vakuutti hänelle, että unilukkarissa oli totuus.
Hänen ajatuksensa eivät laadultaan olleet runolliset. Mutta hän tahtoi niitä ajatuksiansa ajatella semmoisessa paikassa, joka häntä miellytti. Vaan ne joutuivat kummalliseen häirintöön, kun Severin ja Mari myöskin saapuivat rannalle. Heidän oli mahdoton pimeässä nähdä ukkoa, siinä kuin tämä istui puiden varjossa, jotka sillä kohtaa olivat tiheässä. Ainoastaan rantaa kohden oli aukea.
"No, myönnän ettei se ole taika-uskoa, vaan liian arkaa omaa tuntoa." "Severin, Severin, minä toivoisin, ettei sinun tarvitsisi tulla havaitsemaan, ettei omatunto ole koskaan liian arka." Mari jätti tässä miehensä ja meni ilta-askareihinsa. Hänen mielensä ei kuitenkaan ollut keveä. Mutta talouden toimet saivat hänen kuitenkin hetkeksi unhottamaan raskaat tunteensa.
Taivaan rannalla hohti todellakin omituinen kumotus. "Kuu ei se ainakaan ole", sanoi Mari, "se loisti viimeksi enemmän tuolta ilmalta." Tyttö osoitti kädellään lännemmäksi, joka olikin se oikea paikka, missä kuu siihen aikaan piili pilven takana. "Sitte en muuta tiedä kuin että se on tulipalo", virkkoi Severin, "ja minun täytyy rientää sinne. Hyvästi siis huomiseen!"
Mari oli taaskin soutimilla. Mutta tällä kertaa oli huovattava, sillä venettä oli vietävä perää myöden, verkkojen nostamista varten. Mari oli hyvin taitava huopaamisessakin. Severin tarttui puikkariin ja nostatti vähän verkkoa. "Tämä painaa," lausui hän riemahtaen. Nyt ei ollut syytä olla niin äänetönnä kuin ehtoolla, verkkojen laskiessa. "Ehkä painaa vettymisestä," sanoi Mari. "Ei. Se nykäsee.
Marin kasvot kävivät iloisiksi. Hän nousi työltään ja otti vieraan vastaan ystävällisesti. Sillä unilukkari oli kaikkien nuorten pitäjäläisten tuttu heidän lapsuudestansa ja kunnioitettu vieras, mihin taloon hän vain meni. "Niin yksin ja niin uuttera," lausui unilukkari. "Missä Severin on?" "Hän on ajelemassa." "Ajelemassa? Yksinkö; ettekö käy molemmin ajelemassa?"
"Hänellä ei ole ollut suuria tuhlattavia, niin ettei siitä asiasta tiedetä mitään päättää. Mutta juuri sen vuoksi olen minä päättänyt antaa hänen itse luoda tulevaisuutensa työllä ja taidolla, jos hänellä taitoa on." "Aivotteko hänen hyljätä taikka ajaa pois kotoa? Ja ehkä minun, onnettoman, tähteni!" huudahti Mari, tuskaantuneena. "En sinun tähtesi, en hyljätä, vaan Severin omaksi hyödyksi.
Hympyräinen viittasi kädellänsä ja laulajat hänen ympärillänsä alkoivat neli-äänisesti "Maamme"-laulun. "Laulu on hyvä ja soi kauniilta, mutta ei sovellu tähän tilaisuuteen", sanoi Severin Marille. "Miksei?" "Sitä ei ole aivottu säestämään tuonkaltaisia puheita."
Eikä paljon puuttunut ettei ne uudet tunteet, jotka Severin sanoista olivat tunkeneet tytön mieleen, poistaneet kaikkea sitä katkeruutta, minkä itse asian mahdottomuus tuotti. Nuoruus ei lakkaa toivomasta, vaikka seikat kylläkin epätoivoisilta näyttävät. Ja kaikessa tapauksessa, ei mikään voisi estää Maria rakastamasta Severiniä, vaikkeivät toinen toistansa saisikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät