Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tosin olivat nämät kolme tutut keskenänsä jo nuoruudesta, mutta Severin oli ollut poissa kotoseuduilta vuosikausia. Ivar ja Mari olivat hänelle siis jo taas puoleksi outoja; sillä nuorena edistytään pikaisesti joko hyvän tai pahan puolelle.
Kaikki, mitä oli ollut toimitettavaa, oli toimitettu. Ja huomiset surut saisivat jäädä huomiseksi. Ei niin Mari. Hänen mieltänsä oli monet seikat olleet häiritsemässä. Päivän vaihtelevat kuvat tulivat uudestansa hänen eteensä. Ja hänen ajatuksensa seisahtuivat siihen, mitä he viimeksi olivat puhuneet Severin kanssa rannalla.
Ylen pikaista edistymistä ei kuitenkaan ollut odotettavana torpan lapsilta, jotka hiljaisuudessa, yksinäisyydessä ja yhtäläisissä oloissa olivat aikansa viettäneet. Severin ei heissä siis havainnut mitään erinomaista muutosta, jollei sitä, että Mari oli sukeutunut paljoa soreammaksi, kuin hän oli ollut Severinin kotoa lähtiessä.
Se tietysti on paras keino, jos palkintoa voittaa mieli. Ja palkintoa Severin toivoi, osittain rahain osittain kunnian vuoksi. Sillä sanomalehdissä mainitaan niiden nimet, jotka voittavat, eikä ainoastaan heidän, vaan hevosenkin nimi, muoto, ikä, koko j.n.e., jotka tietysti aina on jotain viehettävää. Mari oli Severinin kanssa ollut useat kerrat ajelemassa.
Severin ja Mari eivät ensinkään kerinneet leikkuulle, heillä kun oli isännyyden ja emännyyden toimet huolenansa se on: hankkia kotoa ja tarjota virvoituksia työtä-tekevälle väelle. Kun ehtoo tuli, olikin kaikki elo maassa. Sitte seurasi päivän paras osa: ilta-ateria ja tanssit. Isäntänä täytyi nyt Severin olla pää-kavalieri.
Minä sanoin äsken, että kunto ja järkevyys ovat paremmat kuin rikkaus. Nyt sanoen suoraa, etten soisi ketään niin halusta miniäkseni kuin sinua. Sinä olet ainoa, joka saatat tehdä Severinistä miehen. Ja minä tiedän, ettet sinä pelkää köyhyyttä." "En minä ole tottunut rikkauteen, mutta Severin on." "Jos hän on, niin hän saa totuttaa itsensä siitä pois. Se on hänelle terveellistä."
Kynttilän valo loisti vielä Severin äitin kamarista. Ja sieltä kuului virren veisua. Se oli hänestä vanhaa tuttua. Sillä hänen äitinsä oli siinä harras, erittäin näin pyhä ehtoisilla. Hän lähestyi akkunaa ja kuuli Marin kauniilla altti-äänellä säestävän äitiänsä: "Syntini minä tunnustan, Tiedät minun niitä katuvan." Severin kuulteli hetken aikaa.
Luultavasti on hän jo täällä etsinyt leposiansa." "Kylläpä minäkin niin luulen," sanoi Mari, "hyvää yötä." Severin läksi ulos. Hän päätti vielä hakea selville Ivarinkin, ennenkuin hän itse menisi maata. Hän kävi siis väen tupaan, joka oli aivan pimeä. Mutta Severillä oli tikkuja taskussaan, joilla hän veti valkean, vaan ei hän löytänyt kynttilää eikä päreitä.
Ja nyt, jos hän taas ehtoopuolella samana päivänä nähtäisiin Severin kanssa kävelyllä, niin ehkä kuiskuteltaisiin niin, että hän kuulisi. Hän koetti siis välttää lähtöä kansan juhlaan. Hän arveli, ettei siitä muuta seuraisi kuin kyyneleitä perästä päin. Mutta ei hänellä ollut juuri erinomaista syytä, millä hän itseänsä estelisi.
Sen hän itse tunnusti ja rupesi Orkkoa valjastamaan. Sillä pois oli täältä lähteminen, vaikka sitte mentäisiin mailman toiseen päähän. Severin istui rekeen, samaan rekeen, jossa hän oli istunut eilispäivänä ja ajanut radalla ja voittanut. Ja sama hevonen oli hänen edessänsä. Mutta mikä eroitus! Severin ajoi ulos kadulle. Se oli vielä ihan tyhjä ihmisistä. Hän ei sen enempää ohjannut Orkkoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät