United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Salli, Luoja, että taasen Syntyis toinen vertaisensa, Niittäis Lännen kaukamailla Seppeliä kansallensa, Kunnes Väinö matkaltansa Saapuu taasen laivallansa.
Sisäänpä hän astui hämäräiseen yöhön; Toki lumikukkasien valkeus Tuolle yölle päivän ihmeellisen antoi. Mutta kenen löysi neito lehdon yössä? Metsä-impisenkö? Katso, pieni Kaarin Yksin istuu kukkasien kinokses, Seppeliä siteleevi ihanaista Atalantan kiharien kaunisteeks, Linnan emännälle päivän kunnioiksi.
"Ehket tiedä," jatkoi Petronius, "että tämä huvila, orjat, jotka tuolla punovat seppeliä, kaikki, mitä täällä on, vainiot ja karjatkin tästä päivästä alkaen ovat sinun omasi." Nämä sanat kuultuaan Eunike säpsähti ja riistäytyi irti. Hänen äänessään värisi levottomuus, kun hän kysyi: "Miksi sinä sanot tämän minulle, herra?"
Siis kannat ensin seppeliä Tuonen Ja sitten päähäs painat morsiuskruunun, Päinvastoin impein kohtaloa ennen. Heit' ensin templi vartoi Hyymenin Ja vasta sitten kuolon kylmä kranssi. Makeesti makaa, ja kun heräyt, Sua syleilevi oma sulhases, Ja Paulin kultasena Hannan kohtaat. Oi, aika armas, olla morsianna Ja päivät lemmen juhlaan lukea Hääpukuansa neuloin valkoista!
Kaunis, Kyrnos, sa oot, kun leikistä voittaen saavut, poikien ylpeys oot, oot uni neitojen yön. Toisten eellä kun sun kiharainen hulmuvi pääsi niin veri läikähtää suonissa ukkojenkin. Ei sotaratsullakaan ole paisuvan rintasi voimaa, jalkasi kimmontaa vuorien kaurihill' ei. Ei keveämmin liitele ilmassa iskevä haukka kuin sinä kiitäissäs voittojen seppeliä päin.