Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Armfelt ensinnä keskeytti vaitiolon, sanoen: »Teidän ylhäisyytenne, te kutsuitte meitä.» »Niin kutsuin...» Siinä keskeytyi kenraalin puhe hänen nelijalkaisen suosikkinsa toimesta, se kun Personin nyäistessä vitjoista äkisti hyppäsi hänen armonsa syliin. Lybeckerin kasvot kirkastuivat huomattavasti; hän kumartui eteenpäin hyväillen silittelemään porsaan selkää. »Ah, nöyrin palvelija!
Odotin kauan, hyvin kauan ikkunassa; menin vuoteelleni lattialle ja odotin; nousin ikkunaan ja odotin; menin taas vuoteelleni ja siihen vihdoin nukuin. Heräsin aamulla lintujen lauluun ja katsoin äidin sänkyyn. Sänky oli tyhjä... Eräänä aamuna varhain heräsin siitä, että Muurikki ammui ikkunan alla. Hyppäsin ikkunaan. Näin miten Mataran mummo silitteli Muurikin selkää ja puheli sille.
Istuessaan perällä oli hän suojassa neiti Smarinilta, joka renki Juhon vieressä keulaistuimella oli niin ahtaalla, ettei voinut kääntyä taakseen katsomaan. Mutta Esteri tunsi että mielensä ei tyydy hiljaisiin kyyneliin, se pyrki ryöstäytymään äänekkääseen itkuun. Hän pisti sormet korviinsa ja painoi päänsä Juhon selkää vasten.
Teos, joka minulla tässä on polvellani, tukiessani selkää puuhun ja jalkoja kiveen, on nimeltään »Kuinka on kalastettava», ja suo minun tutustua ei sen vähäisemmän miehen kuin itsensä Herbert Spencerin käsitykseen kalastuksen oikeutuksesta eetilliseltä kannalta katsottuna.
Sulo Roobert alkoi selittää: Ka sepä tää Sutisen tyttö oli ollut Huuhtomäellä ja nähnyt kun ne olivat sen Auvisen veneen kimpussa nahisseet ja työntäneet sitä järveen ja nyt se vene on vettä täynnä ja keskellä selkää... Niin jotta eipä suinkaan sillä silloin kukaan muu ole hukkunut.
Nuorukainen sulki kirjan. «Anna!« jupisi hän itsekseen, ja hänen silmäyksensä lensivät ulos pimeään iltaan. «Johannes! Joko olet lopettanut?« kysyi tyttö, kun Johannes mainitsi hänen nimensä. Johannes ei kuullut, hän oli vaipunut ajatuksiinsa; hän ikäänkuin uneksi valvoen. Hän nojausi tuolin selkää vastaan ja silmäili ulos.
Kun näki kääntyvän Antilokhos pakosalle Thoonin, syöksähtäin peräss' iski hän peitsellään verisuonen poikki, mi pitkin selkää käy ylös niskahan asti; sen ihan poikki hän iski, ja kenttään mies selin sortui, kohden kumppanejaan kädet kurkottain polo vielä.
Kuunneltuaan aikansa poikainsa puheita puolihämärässä pirtissä kohensihe talon vanha isäntä kumaraisesta asennostaan pöydänpäälasin alla, laski raskaasti ison kämmenensä pöydän laidalle ja virkkoi: Ja ne ovat olevinaan miesten puheita nämä, nuorten rotevain miesten, joilla on selkää kuin sudella ja hartioita kuin härällä ja kämmeniä kuin karhulla! Vai Amerikkaan! Vai Atlantin taa!
Toinen samanlaatuinen kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa perä-melaa hallitsi ja veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silmäili keulan edustaa kauas siintyvää selkää myöten. Puvusta arvaten näytti tämä mies ikäänkuin aluksen päällysmieheltä. Hänellä tosin oli lammasnahkainen alus-takki niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty.
Silloin tahtoi kätkytkin seisahtua; ja lapsi kohta alkoi vääntää päätään; mutta Mari taas säpsähti ylös ja pani sen kiivaammin liikkumaan, siksi kuin Anni uudelleen meni uneen. Tukalaksi hänelle istuminen kuitenkin kävi; selkää kolotti ja sivuja eikä hän millään keinolla jaksanut pysyä valveilla. »Petu, tule pikkuisen soudattamaan, että pääsen pitkäkseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät