Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hän koki kaiken tawoin saada tietoonsa syyn Ainan laihtumiseen, hän sekä kirjoitti Ainalle että kysytti luotettawilla ihmisillä häneltä syytä pahoinwointiinsa, mutta kaikkiin salaisiin ja hiljaisiin kysymyksiinsä sai hän Ainalta wastauksen, että hän on kaiken puolin terwe ja että kaikki asiat owat hywin.
Sinuakin. Mitä te tiedätte meistä täällä alhaalla? Miksi et sinä siis kerro minulle mitään? Kerran kertonenkin. Olet paha. Ymmärrän, että kuulut pimeyteen. Sinäkin sanot sen? Sinä? Anna anteeksi! Kuulun pimeyteen, mutta juuri siksi meille on niin paljon anteeksi annettava. Päättyneet moiset kohtaukset useimmiten hiljaisiin, molemminpuolisiin nyyhkytyksiin ja sovintoon.
Latina, kreikka ja heprea ne tuuhottivat niinkuin vanhan hongan latva. Oppineet eivät muita kieliä keskenänsä tarvinneet. Kansain nuoret kielivesat kasvoivat vapaassa elämässä niinkuin menniköt ahon viheliäisillä rinteillä. Vähitellen rupeevat ne tunkeumaan ei oppisaleihin, vaan ensiksi oppineitten hiljaisiin kammareihin.
hiljaisiin kyyneliin liikutettuna. Ei lainkaan, mies on vain hän sydämen. Mut tällainen kun seikka eloton näin paljon pahaa aikaan saanut on ja herättänyt intohimot väärät ja syvät näin osaa-ottaen. Ja moiset suuret määrät NEITI SK
Niinkuin olisi oltu kirkossa ja nyt päästy siihen kohtaan, jossa kukin vaipuu omiin hiljaisiin rukouksiinsa. Vanha vaimo lepäsi vuoteellaan ja hänen kasvoillaan asui sama surunvoittoinen lempeys, joka oli niillä jo vuosikausia asunut ja kaikista taudin karkotusyrityksistä huolimatta yhä vieläkin sen asuntonsa pitänyt.
Istuessaan perällä oli hän suojassa neiti Smarinilta, joka renki Juhon vieressä keulaistuimella oli niin ahtaalla, ettei voinut kääntyä taakseen katsomaan. Mutta Esteri tunsi että mielensä ei tyydy hiljaisiin kyyneliin, se pyrki ryöstäytymään äänekkääseen itkuun. Hän pisti sormet korviinsa ja painoi päänsä Juhon selkää vasten.
Meitä istui siinä, harva se päivä, aina joitakin matkailijoita olen ikämies, joka jo vuosikausia olen käyttänyt loma-aikani hiljaisiin vuorivaelluksiin joukossamme ravintolan säännölliset vieraat: pappi, postimestari, metsäherra ja pari naapuritalon isäntää, jotka määrätunnillaan, vähää ennen auringon laskua, saapuvat maistelemaan mikä oluttaan, mikä viiniään, ja kuuntelemaan matkailijain juttuja, heidän keskustelujaan päivän tapahtumista, maailman politiikasta ja sen semmoisesta.
Meri on niin kaunis, niin äärettömän suurena ja majesteetillisena se lepää edessämme... En muista koskaan nähneeni sitä samallaisena kuin tänä iltana ... mielestäni en voisi koskaan nauttia kyllältäni tämän yön ihanuudesta ... tule, kävelkäämme hetkinen rantaa pitkin, minusta tuntuu niin äärettömän helpolta ... tämä hiljaisuus on lievitystä, tuntuu siltä kuin kivut poistuisivat ja voiman tunne heräisi minussa ... minusta tuntuu siltä, kuin tahtoisin sinun kerallasi lähteä kauvas ... kauvas pois ... tuonne korkeille vuorille, joiden polkuja kesällä kuljeksin ja jossa kuu nyt paistaa hiljaisiin, uinuviin tunturijärviin..."
Erityinen ovi vei siellä hiljaisiin huoneisiin, jotka olivat verhotut äänen tukahduttamiseksi paksuilla matoilla ja oviverhoilla. Palvelusväkenä oli naisia, jotka veivät vieraan sanaakaan sanomatta sisään ja katosivat kuin varjot.
Nuori tyttö tunsi itsensä liikutetuksi ja kostea loiste silmissään katseli hän ympäri kadonnutta aikaa muistuttavassa huoneessa, jonka seinät hiljaisiin olivat katselleet autioksi jääneen naissydämen kaikkia vaiheita ensimäisestä tuskan rajusta puhkeamisesta aina miettiväisyyden hiljaiseen vaitioloon asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät