United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä välin nuorempi mr Parker oli tehnyt pienen kädeneleen sekä lausunut nimeni. Kypärähatut päässä olimme tehneet toisillemme lyhyen, määräkkään kumarruksen. Siinä kaikki. Selitin asianlaidan vilpittömästi Breitmannille. »The honorable Parker? Erinomaista! Muuta ei lainkaan tarvita. Ettekö voisi purra hävyltä päätä poikki ja esittää minua mr Donovanille?»
En tosin vieläkään käsittänyt hänen mielentilaansa, vaan selitin hänelle kumminkin rauhoittavasti ja luonnolliselta kannalta, miten se muka on tunnustettu psykolooginen ilmiö, että äkilliset, voimakkaat tunteet vaikuttavat hiukan ikäänkuin huumaavasti, mitä lienen selittänyt koettaessani asettua hänen kannalleen.
Selitin myös miksi tätä käyntiä emme olleet edes näin myöhäisen ajan vuoksi katsoneet voivamme tuonnemmaksi lykätä. Kenraalikuvernööri otti meidät vastaan ymmärryksellä ja suopeudella. Minä esitin nyt työväestön laatiman ehdokaslistan väliaikaisen hallituksen jäseniksi, ja hänen kyselynsä mukaan tein selkoa kustakin ehdokkaasta erikseen.
»Ken lienetkin», yks heistä virkkoi sitten, »mua katso käydessäsi, muistoos johda, maan päällä etkö ennen nähnyt mua.» Ma käännyin, katsoin tarkkaan; kaunis oli hän katsannolta, jalo keltakutri, mut toinen kulma miekan halkaisema. Selitin nöyrästi, ma etten koskaan hänt' ollut kohdannut. Hän sanoi: »Katso!» ja näytti haavan ylärinnassansa.
Tulin viipyneeksi kauan sillä tiellä, sillä siellä ollessani tuli rouva Hägg sinne. Minä tunsin punastuvani nähdessäni hänet. Olin tyyten unohtanut, miten hartaasti hän joku aika takaperin oli pyytänyt minua heille. Matkavalmistuksissa oli aika mennyt hyvin pian, ja siihen olivat myöskin huvenneet voimat. Hän tuli kuin tulikin minua taas pyytämään heille. Selitin syyn, miksi en ollut käynyt.
Pyysin anteeksi ja selitin oudonlaisen asiani niin lyhyesti ja selvästi kuin suinkin, vaan sain tehdä sen toistamiseen ennenkuin hän verkalleen nousi vuoteelta ja vastasi lakoonisesti: Minä olen Herman Vikberg. Istukaa! Minulla on kunnia tietää se. Tarkoitukseni on vaan kysyä, tunnetteko sattumalta sitä Karl Vikbergiä, joka on ollut Suomessa. En sattumaltakaan.
Kello yhdeksän selitin hänelle, että hänen oli pantava levolle ja lupasin seuraavan päivän aamupuolella tulla uudestaan, antamaan hänelle tarpeelliset määräykset. Kansakoulussa, hän kertoi, oli hänellä tunti vasta yhdeltätoista siihen asti hän lupasi pysyä huoneessaan. Kotiin tultuani löysin vaimoni levottomana minun tähteni.
Hän kysyi vain, missä sinä olit ja minä selitin, että sinä olit saanut tärkeän kirjeen, joka välttämättä vaati sinun silmänräpäyksessä kaupungille poistumaan. Liisa lepäsi vuoteessaan, molemmat kädet takaraivonsa alla, ja katsoi huvitetulla, ärsyttävällä ilmeellä häneen.
Meidän välillämme nousi riita, jossa hän kohteli minua niin ylpeästi, ett'en minä sitä voinut kärsiä. Minulla oli oikein ja kun selitin perusteeni muille johtokunnan jäsenille myönsivät he kaikki, että minä olin oikeassa mutta tätä voittoani ei Karolinan isä voinut koskaan unhoittaa. Ennenkuin tämä riita alkoi, olin ystävän tavoin käynyt hänen kodissansa.
Nähtyään minut, remahti hän nauramaan ja kysyi, mikä merimiesryöväri minä olin. Huolimatta miehen ivasta, selitin lyhykäisesti tilani sekä minkälaisissa seikkailuissa olin ollut. Sen jäljestä mies rupesi katsomaan minua toisenlaisilla silmillä. Kysyin sitten, mitä miehiä hän oli ja mihin matkalla.