Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Jane Seymour esimerkiksi kertoi, että hän lausui 'olla iloinen' 'totella' sanan sijaan ja Maria Elmore jätti koko sanan mainitsematta. Mutta kun seisomme Herran alttarin edessä ja teemme lupauksen, niin tulee meidän käsittää mitä sanomme ja pitää kaikki mitä lupaamme." "Kultaseni, jos pelkäät tätä juhla-menoa, niin jätetään se tykkänänsä pois. Sivili-aviot ovat nykyaikaan hyvin tavallisia."
Mies, joka itseensä sulkeutuu ja käy yksinäisyydessä luontoa ja ihmishenkeä tutkimaan, hän on tavallisesti aina runollinen henki. Ja että Perander oli sellainen, sen sanoo heti ensimmäinen katsahdus siihen, mitä hän on kirjoittanut. Paljon hän ei ole kirjoittanut, eikä kaunokirjallista ollenkaan, sen sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sillä tämä aarre annetaan meille pyhässä raamatussa, hengellisissä kirjoissa, virsissä ja Jumalan sanan saarnassa. Me saamme sen ilmaiseksi, ja se tekee meidät ikuisesti rikkaiksi, jos vain itse haluamme. Moni ei siitä huoli, vaan syö vatsansa täyteen ja etsii kultaa, mutta hänen sielunsa jää kuitenkin köyhäksi.
Tuo ei ole sitä mitä sanotaan »humaaniseksi» siveysopiksi sanan jyrkimmässä mielessä. Tämän opin mukaan siveellinen teko riittää itse itsellensä; se ei tarvitse mitään korvauksia, ei mitään todistajaa. Se on yksinkertaisesti ihmisluontoon pannun lain toteuttamista, »kunnioituksesta tätä lakia kohtaan», kuten Kant sanoo. Elämän oikea sankarisatu on sen mukaan
Kesken kaikkia kalvavia surujaan tämä hänen nuori, uskollinen heimolaisensa aina tiesi säästää lapsuutensa holhojalle lempeän katsannon, valppaan silmän, lempeän sanan ja alttiin käden. Jumalanpelko ja hyvät avut, luja luottamus ja viattomuus tukivat tätä puhdasta ja onnetonta naista kaikissa hänen ansaitsemattomissa ja verrattomissa huolissansa.
Aamun koissa hän näät tykös saapui, polvia kietoi, nyökkäsit myös, sanan vahvan soit, varon, ett' on Akhilleus kunnian saava ja laivain luo moni sortuva surmaan." Pilviennostaja Zeus näin vastasi hälle ja lausui: "Kumma sun luontosi on, varot, väijyt, en vältä mä silmääs.
Saautti tytön samassa, käärälti käpälihinsä, läksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekensä luoksi; työnnälti tytön rekehen, koksahutti korjahansa. Läksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan, käsi ohjassa orosen, toinen neien nännisillä. Neiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille; tuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman!
Hän haki vaivoin esille paperinsa. Siinä oli osa puhdasta ja käyttämätöntä. Hän repäsi sen irti ja kirjoitti siihen yhden ainoan sanan. Sitte hän käänsi paperin kokoon ja kirjoitti päälle: Eero. Kun tohtorinna puolenpäivän aikana raotti ovea, makasi sairas hiljaa ja liikkumatta. Hän painoi siitä syystä oven kiinni eikä sitä avannut ennenkuin saattaakseen vastasaapuneet, Oskarin ja Eeron, sisään.
Hän kun tiuskasi kovan sanan, ei pojat uskaltaneet henkeä vetää; istuivat vaan kauniisti syrjään ja katsella muljottivat hetken aikaa altakulmin.
"Niin", alkoi hän hermostuneena, "tulin tosiaankin tänne puhuakseni kanssasi juuri työlakosta ... hm ... pyytääkseni neuvoa ... tarkoitan", oikaisi hän samassa, "etupäässä luonnollisesti tulin sinua katsomaan ... toivon huomenna saavani tavata rouvaasi... Vaan kumminkin ... arvelin nyt, että voisimme puhua jonkun sanan näistä sekasotkuisista oloista ... hm..."
Päivän Sana
Muut Etsivät