Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
»Voi, hyvä herra, älkää ampuko!» sammalsi tyttö. »Tiedän, että aiotte ampua. Hän on tarkotan armollista herraa hänkin kerran koettanut. Silloin alkoivat ne joen takana tehdä samoin. Paukkui yhä siellä ja täällä, kaikkialla mihin vain päänsä pistikään. Oli aivan ihme, ettei kehenkään sattunut.
»Minun täytyy mennä kylään», sanoi hän. »Minun on puhuteltava erästä henkilöä.» Ja kuinka hän välttikin katsoa Reginan silmiin, tunsi hän hänen hellän, rukoilevan katseensa sattuvan sielunsa sisimpään. »Palaan pian jälleen», sammalsi hän. Regina pani kätensä ristiin ja asettui äänetönnä hänen eteensä. »Mitä tahdot?»
Olenko minä irvistänyt ... olenko mutissut jotain? sammalsi metsästäjä punastuen kuin olisi hänet tavattu itse teossa. Näinhän minä kuvastimessa sinun irvistävät kasvosi! sanoi kreivi; kuulivathan minun korvani, mitä sinä lausuit!... Mitä tarkoitit?
Ei ... ei! sammalsi Albert suloisen hämmennyksen valtaamana. Hän tekee sen, hän tekee sen ... vankilankaan muurit eivät ole tukahuttaneet hänessä koston paloa. Minä en häntä pelkää ... ja onhan minua nyt varoitettu ... olkaa sen vuoksi rauhallinen, jos minun puolestani pelkäätte!
Mielenliikutuksessaan ei Boleslav sitä huomannut. »Tiesin kyllä, että tulisitte», sammalsi hän. »Tiesinhän että minulla on vielä ystäviäkin ettei minua ole aivan turvattomaksi jätetty näiden susien kitaan.» Kukaan ei hänelle vastannut. Jäykkinä ja äänettöminä kuin muuri seisoivat he rivissään, katseet vain arastellen harhailivat hänen ohitsensa. Engelbert katkaisi ensiksi äänettömyyden.
Viimein hän katsahti ylös, ja kun hän huomasi minut, kuvastui hänen silmistään yli-inhimillinen pelko. »Oletko sinä elossa?» sopersi hän. »Kuule mies, oletko sinä elossa?» »Olenpa tietenkin», vastasin, »enkä siitä juuri teitä kiittele!» Hän oli alkanut syvään huokaillen haukkoa henkeänsä. »Sininen lasipullo », sammalsi hän, »kaapissa sininen lasipullo .» Hänen hengityksensä kävi yhä harvemmaksi.
Jokin kaukainen muisto näytti herättäneen uinuneen häpeäntunteen hänen mielessään. »Minä autoin ompelemisessa», sammalsi hän. »Kuinka olit sitten joutunut linnaan?» »Isäni sanoi minulle minun oli mentävä sinne ja kysyttävä armolliselta herralta, olisiko mitään ommeltavaa. Minun täytyi ansaita leipäni, sanoi hän.»
"Hyvä", sammalsi indiani, jonka äänellä vielä nytkin, kun elon viimmeiset kipinät olivat sammumaisillaan, oli tuo syvä sointu. "Nuori pää, vanha äly nuori sydän myöskin. Vanha sydän sitkeä ei kyynelöitse. Kuulemas indiania kun hän kuolee ja ei tarvitsemas valehdella. Mikä olemas nimenne?"
Tyttö lausui nämä sanat loukatun ylpeyden sävyllä, mikä saattoi sankarimme kokonaan hämmennyksiin. Suokaa minulle anteeksi! sammalsi hän; tarkoitukseni ei ollut... Ettekö ole tänään huomannut, että teiltä on jotain poissa, herraseni? keskeytti tyttö hänet jälleen, muuttaen puheensa takaisin iloiseen äänilajiin. Albert katsoi häneen kysyvästi.
Menin suoraa päätä kutomaoppiin! nauroi Ingrid hampaat välkkyen. Otto purskahti myöskin nauruun yhtä välkkyvin hampain. Pitsiäkö kutomaan? Ei kuin rälliä! ja taas he nauroivat molemmat. Eikö saa olla lasi punssia, maisteri Hagman? sanoi upseeri salista tullen. Otto, Saako luvan olla? Ingrid kävi yht'äkkiä totiseksi. Ei kiitoksia ... en minä nyt, sammalsi Otto.
Päivän Sana
Muut Etsivät