Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hehkuen leijut hautasi yllä, Genius! Soraan suistunut sun on mestariluomas, kuolematon! Vaimo. Varro, noudan ruukun juodaksesi. Vaeltaja. Muratti on verhonnut jumalaisen muotos. Kuinka te nousette, nousette tomusta, pylväspari! Ja sinä yksinäinen sisar tuolla, kuinka te kaikki, tumma sammal päänne kiireellä, katsotte kuninkaallisesti kaatuneita siskojanne jaloissanne.
Colossenmissa, Pantheonissa, St. Sebastianin kirkossa tuntuu siltä, kuin olisin atomi mutta atomi tulevassa, Jumalan hallitsemassa mailmassa jossa totuus on voimakkain mitätön itsessäni, niinkuin vähäiset sammalet, jotka kasvavat näillä muinaisilla kivillä; mutta kuitenkin vähäinen sammal isolla kalliolla, jota ei mikään voi järkyttää Jumalan edeskatsomuksen ja rakkauden kalliolla.
Eräänä koleana kevät-aamuna päivän valetessa, kun ruoho ja sammal katolla kuurasta valkeana kimalteli, jätin sen ainoan kodin, joka minulla koskaan oli ollut. Samoin kuin Stefanin lähtiessä, olivat miehet kokoontuneet kujan veräjälle minulle jäähyväisiä sanomaan; vaan eläköön-huutoja ei nyt kuulunutkaan.
Kiven huopeessa, missä vesi vilisee, mutta ei vielä kuohu, lepää lohi, selältä tumma kuin vesikiven sammal, kupeilta hopean kirjava kuin ympärillään helmeilevän vuorivirran kuohu. Kääntäen pyrstönsä kämmenen vasten veden viistoa voimaa kohottaikse se ylös suvantoon, missä kullankiiltävä perhonen irtaimin purjein ajelee virtaa alas.
Hellämieliset keltasirkut ja tiaiset visertävät halusta, varpuset tahtovat kiittää, vaikka vielä nokka on täynnä kaikenlaisia makupaloja; kaarneet ja hurjat käpylinnut varsin yllättävät puun hehkuvilla lempipuheillansa, niin että se on kuuroksi tulla koko pauhusta, ja siihen sekaan suristavat kuoriaiset ja kärpäset kiitosvirttänsä, ja sammal kohoilee lumen alla, ikään kuin olisi kevät siihen hengittänyt; paljaat puut vapisevat, niiden oksat huokailevat ja varvuilta valahtelee kyynelvesiä.
Länsimaalaisen mielestä, joka on tottunut ahtaaseen valtioalueeseen, on äärettömän pitkä matka Arkangelin kuvernementin sammal- ja jäkälätundroilta läpi havu- ja lehtipuuvyöhykkeen, yli aron ruohikkokenttien aina Etelä-Krimin venäläisen rivieran myrtti- ja öljypuulehtoihin.
Vaan ne kai kulkevat omia teitään, ne eivät tule häntä häiritsemään. Varovaisuuden vuoksi pistää hän kuitenkin sammal tukon ruunansa kelloon taas liikkeelle lähtiessään. Eikä hän saa oikeata rauhaa mieleensä vielä kotiin tultuaankaan.
Kuten Aaro oli sanonut, rupesi metsä harvenemaan ja pienenemään, ja raja työntyi melkein aukealle rämeelle, missä ruskea sammal upotti miestä polveen asti. Pienet vaivaismännyt heiluivat siinä sammalessa juuri kuin juuria ei olisikaan.
Homeiselta tuntuva viileys tuulahti sieltä heitä vastaan, semmoinen kostea ilma, joka värisyttää ihoa ja tunkee syvälle keuhkoihin. Ruoho ei siellä kasvanut ilman valoa ja raitista ilmaa, sammal vain peitti maankamaran. He astuivat sinne. Jeanne sanoi: Tuonnehan voimme hiukan istahtaa.
Hänellä on käärme hallussaan, jossa asuu isäsi henki. Minä ruokin sitä, ja niin kauan eivät pysty isään mitkään vihat, mutta niin kauan se sinua heittää. Se on se käärme. Reita kävi yht'äkkiä totiseksi ja kalpeaksi. Häntä puistatti kuin horkassa, himmeä kalvo vilahti hänen silmässään ja hän kouristi kiveä, josta sammal irtautui.
Päivän Sana
Muut Etsivät