Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Juken parahteleminen kuului salin yli porstuaan, jossa ihmisjoukko odotti. Nämä hiljaa kuiskailivat: »Eipä ole leikki enää Antilla» ja terottivat vaan korvansa enempää kuulemaan. Nyt kun näin oli todistettu, näytti nimismiehen mielestä melkein pahalta ja katseli Anttia suurena rikoksen tekijänä. Ja kokonaan tunsi erehtyneensä, ennen uskoessaan Anttia tavalliseksi ihmiseksi.
Loisteliasta vaikutelmaa kohottivat vielä ne isot pystypeilit, jotka olivat taitavasti kätketyt lehvistöjen väliin ja asetetut vastapäätä toisiaan salin sivuseinille, joten lattialla käyvä vilinä ja kynttiläkruunujen liekit kuvastuivat niihin niin, että molemmin puolin luuli näkevänsä loppumattoman jonon valaistuja lehtimajoja ja helakoita pukuja.
Ja tieto että voi ilahuttaa sitä, joka sinä iltana oli tehnyt hänelle niin pahaa, saattoi hänen mielensä lempeäksi ja tyytyväiseksi. Illallisen jälkeen avattiin tanssisalin viereisen salin ulkoparvekkeen ovet, jotta huoneet, jotka tulien ja ihmisjoukkojen vaikutuksesta olivat käyneet rasittavan lämpimiksi, vähäsen vilvakoituivat. Kaksi henkilöä herra ja nainen astui ulos parvekkeelle.
Nyt tulevat!... Minua niin peloittaa... (Juoksee oikealle kamarin ovelle.) Ei!... minähän lupasin hänelle ... parempi sentään odottaa täällä salin puolella... En rohkenisi sitte enää tulla sisään (Asettuu muurin varjoon.) Kuinka sydämeni lyö ... minua niin peloittaa... (
Aitasta tultuaan emäntä kantoi kahvipannun salin pöydälle ja Hetvi tuoden juustoleipävatia sanoi: »Tätä juustoleipää paistaessa ei tiedetty, että niin paljon tapahtuu ennen tämän syöntiä, kuin on tapahtunut.»
Hm hm jospa minäkin olisin sellainen! Mutta Arnoldia alkoi vaivata ikävät ajatukset. Hän joi lasinsa pohjaan. Ikkunastaan näki Ester Rikbergin vakavin askelin kulkevan pihan yli. Kenelläkäs nyt oli määrä? Hän tahtoi selvyyttä, meni salin ovelle ja tirkisti salaa sisälle. Hänen miehensä istui entisellä paikallaan ja tyhjensi juuri lasinsa.
Mennessään hänen luotaan salin poikki, tunsi hän olevansa tilaisuuden herra; ei kukaan enää epäillyt hänellä olevan oikeutta lattialle. Kas niin! nyt alkoi taas se ikävä angläsi, jota hän ei osannut! Hän ei enää ollenkaan ollut sillä tuulella, että olisi kuljetuttanut itseään tanssin lävitse vetoköydestä jollakin häneen kiinnitetyllä matamilla!
Salin perällä on tuo niin tavanmukainen herrastalojen vieraskamari, jossa makuutetaan kaikista arvokkaimmat vieraat, jonne ei lapsia päästetä ja jonka sisustuksessa ei ole arkielämän jälkiä. Sen ikkunasta avautuu ihmeen viehättävä näköala alas ruohorantaiselle järvelle lahtineen ja niemineen, ja perällä heloittaa laivasilta ja punainen mökki.
Kun liki kuistia seisahtui jalo juoksija vihdoin, tyynnä jo viettohan aaton läks väen-pirttihin ukko; lempeä tyttö se taas ilomielin rientävi saliin. Riemupa nyt kodin armaan ei ota impeä vastaan, huoli ja hiljaisuus vain, joulun vierahat oudot, vienoa kohtaa. Turhaan loi valo kynttiläkruunuin hohtoa juhlaisaa salin uljaan loistoa näyttäin; ilmeni selvemmin vain murhe, mi mieliä kalvoi.
Onko käsniä jaloissa?" "Jaloissa sekä jalkineissa." Vähitellen astuu rohkein joukosta salin ovelle ja vaihtaa salavihkaa lempeän silmäyksen Dulcineansa kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät