Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Mutta," virkkoi Petronius, "jos sinä lähtisit puhuttelemaan Serapiksen pappeja. Epäilemättä heidän joukossaan, kuten pappien joukossa yleensä, harjoitetaan paljon petosta, mutta monet heistä ovat osoittaneet hallitsevansa syviä, kummallisia salaisuuksia."
"Mitähän kotonani arvellaan lähdöstäni?" haastoi Karjalainen. "Minä sanoin meneväni Repolaan nahkojen ostoon. En totta maar uskaltanut sanoa vaimolleni mihin menen, sillä hovilaiset olisivat häneltä kiristäneet salaisuuden, ja Maija ei olekaan juuri salaisuuksia varten luotu, Jumala paratkoon." "Minun kotonani ei ole tapana isännällä sanoa mihin hän menee", virkkoi Turuinen.
Luonnon salaisuuksia väittivät toiset pirun tuntevan, mutta ihmisten sieluelämästä taas väitetään sillä herralla olevan vaillinaiset tiedot, mutta teologi Aquinon Tuomas väittää pirun tuntevan ihmisten ajatukset.
Nyykäyttäen päätään lähti nyt Lauri hiihtämään, vaan kääntyi vielä lesken puoleen ja sanoi: "Tule vasta illalla, niin voit paremmin kenenkään huomaamatta päästä sairaan puheille. Hiisi tiesi kuolevien salaisuuksia". Lauri katosi kohta lesken nähtävistä. Tämä viipyi vielä useat tunnit kotonaan ihmetellen, mitä asiata Lovisalia olisi hänelle. Vihdoin hän iltapuoleen läksi matkalle.
Oli kuin ei hänellä olisi ollut täyttä tyydytystä ilman. Varsinkin kirjanpito näytti tuottavan hänelle vaikeuksia. Siinä oli salaisuuksia, joiden perille hän ei koskaan sanonut pääsevänsä. Ja siitä hän valittamaan sekin yksi hänen lempiaatteitaan ettei ollut saanut nuoruudestaan pitäen tälle alalle antautua.
Mutta hänen poikansa sanoi: "tämä huone on minun pyhä paikkani, johon palvelija-joukko ei saa astua sisään, eikä silmäyksillään saastuttaa sen salaisuuksia. Menkäämme yksin sinne." Näin sanoen otti hän eräältä palvelijalta kynttiläjalan; lordi seurasi hänen esimerkkiänsä, toiset jäivät uteliaina seisomaan salaisen huoneen ovelle. Hovimestari ei näkynyt olevan tästä mielissään.
Hän varmaan puheli jonkun naisen kanssa, joka käveli tästä ohitse. Mutta mitä salaisuuksia hän olisi kahdenkertaisen ikkunan kautta voinut puhua? Olisivathan silloin kaikki muutkin niitä kuulleet. Vaan jos he silmän iskulla vaihtoivat ajatuksiaan? Tunnenpa erään rouvan täällä, joka sitäkin kieltä hyvin ymmärtää, ja Vilho hänet myöskin tuntee.
Mitä tahansa sinä salaatkin minulta, niin jotakin se kuitenkin on, ja että sinun ja minun välilläni on mitään, siihen on minun kyllä vaikea tottua. TUURE. Olet oikeassa, Siiri. Minä tunnen sen nyt. Meidän välillämme ei saa olla mitään salaisuuksia. Jumala sinua siunatkoon, lapsi kulta, niistä sanoista. Ne karkoittivat kaiken epäilyksen, kaikki synkät varjot. Ja anna minulle anteeksi, jos voit.
Hän ei ehtinyt suuttua edes, kun Muttila jatkoi jo samaan äänilajiin: Tarkoitan, sinulla taitaa olla vispilänkaupat käymässä vähän niinkuin toisella taholla? Minä en ymmärrä, yritti Johannes. Aivan kuin tahdot, sanoi Muttila hyväntahtoisesti. Pidä vain salaisuutenasi! Sinä erehdyt, erehdyt kokonaan! väitti Johannes innokkaasti. Ei minulla ole mitään salaisuuksia. Ehkä ei, hymyili Muttila.
"Herra!" sanoi Klairon ja vetääntyi ylpeästi takaisin hänestä. "Minulla ei ole mitään yhteisiä salaisuuksia kanssanne. Teillä ei ole mitään minusta sanottavata, jota ei, ken hyvänsä voisi tietää." "Puhukaa mieluummin meidän kanssamme, herra Dubois," sanoi Voltaire. "Vastatkaa minulle kauniisti, enkö minä ole puhunut totta^"
Päivän Sana
Muut Etsivät