Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Erään saksalaisen papin, P. Mikaelin kirkon pastorin, tapasin myös Moskovassa; tämä hyvästijätössä antoi minulle veljensuutelon ja sanoi: "Jesus Kristus on meidän rauhamme." Näistä hänen sanoistaan, vaikk'ei niitä sen useampia ollut, voin minä päättää että hän tunsi meidän Herramme ja Mestarimme.
Arvelen, että tuo vänrikinpukuinen on mahdollisesti yksi niitä suomalaisia ylioppilaita, joita sodan alussa meni Venäjän armeijaan. Päätän kuitenkin vielä varmuudeksi kysäistä Vuokselta. Siellä on kaksikin sotilasta, kumpi niistä on suomalainen? Se viheriä takkitien. Se on saksalaisen jääkärin kenttäpuku. Saksalaisen jääkärin kenttäpuku! toistan minä itsekseni hölmistyneenä.
Fritz harjoittaa tällä välin poikia Pyhässä Raamatussa ja kirkkosoitossa, koska koulumestari käy vanhaksi eikä osaa opettaa lapsille paljon muuta, kuin pari latinaista rukousta ulkoa ja saksalaisen aapiston tavaamisen. Minä en olisi uskonut, että löytyy niin paljon taitamattomuutta, kuin täällä olemme nähneet.
Sen pahempi virolainen kirjallisuus siihen aikaan oli varsin köyhä ja supistui enimmäkseen hartauskirjoihin. Pikku Jannsenin lukuhalu ja lahjakkuus herätti huomiota, ja niinpä hän pääsi n. k. kirkkokouluun kumminsa, saksalaisen tilanomistaja v. *Dittmarin* avustuksella.
Painoasiain ylihallituksen totuudenkammosta kärsi myöskin Keisarillinen Tiedeakatemia, joka päätti julkaista "Valtiotieteiden käsikirjan" tri J. Conradin y.m. saksalaisen teoksen mallin mukaan.
Mutta saksalaisen tovereista ei asia ollut ollenkaan hauska, ja heihin yhtyivät tukholmalaiset. Tuota pikaa oli muodostunut kaksi melkein tasaväkistä puoluetta, toinen tikapuilta vankia pelastaakseen, toinen tanssia jatkaakseen. Seurauksena siitä oli, niinkuin helposti voi arvata, tora, haukkumasanat ja käsikähmä.
Jumalanpalveluksen jälkeen menimme "pyhän haudan kirkkoon", joka on ihan saksalaisen kirkon vieressä ja jonka ovet nyt olivat auki matkustaville. Sen asema ei suinkaan ole valtaava, se on hyvin ahtaassa paikassa, rakennusten ja vanhain raunioiden välissä.
»Mutta minkä hevosen selkään minä nousisin?» kysyi uusi ritari. »Kustaavus parka lepää kunnian tantereella niinkuin kuuluisa kaimansakin! Ja juuri nyt, kun tänään minusta on tullut ritari ratsumies, jos tämän saksalaisen sanan kääntäisi ei minulla olekaan enää hevosta, jolla ratsastaisin.»
Tämä seikka ei kuitenkaan paljon minuun vaikuttaisi, jos olisin vallan yksin maailmassa; mutta on toisia, joiden tähden mielelläni kokoilisin omaisuutta ja säilyttäisin asemani. Monta vuotta sitten se oli Saksanmaalla opin tuntemaan saksalaisen ylioppilaan, joka oli hyvin köyhä ja joka ansaitsi rahaa kulkemalla ympäri maata kannel ja laulu mukanansa.
Hänen oli täytynyt olla näkemässä inhottavaa tapausta: miten saksalaiset ylimykset saksalaisen ruhtinaan johdolla ryöstivät saksalaisten talonpoikain joukkoa, joka pakeni Wallensteinin jaloista Ruotsin leirin turviin. Herrat olivat eräässä teltassa juoneet, heitelleet kuutiota ja lyöneet korttia aamunkoittoon asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät