Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Mies imasi savut ja jatkoi vakavana: »Nää viisauden rajat kun ovat niin epäselvästi linjatut, niin ettet tiedä, milloin pyllähdät väärälle puolelle.» Isännän toimissaan puuhaileva Sakari siihen taas kamarista palasi ja ryhtyi laittamaan kenkävoidetta.
Kaisa, näet, oli siinä ikävissään odottanutkin yöjalkalaisia ja oli siis koputukselle altis, valmiiksi herännyt. Kaisa aluksi oudostui ja oudostui Sakarikin, mutta oitis hän selitti: »Minä vain koputin.» Tunsi Kaisa Sakarin, sillä oli hän ollut hänen saarnaansa kuulemassa, vaikka ei hän vielä uskovainen ollut. »Lohduttamaan tulin», jatkoi Sakari. Ja niinpä Kaisakin antoi asian olla.
Hän aukaisi silmänsä ja loi surullisen tuomitsewan katseen wieressään hätäilewään sulhaseensa. Tämä wapisi niinkuin haawanlehti tuon heikon naisen nuhtelewan katseen edessä. "Woi, Sakari, mitä sinä olet tehnyt! Sinä, josta minä olen niin paljon hywää ajatellut ja toiwonut ja jota olen niin werrattomasti rakastanut, sinä teit tuommoisen työn!
Sakari työntyi aittaan, istahti Kaisan sängyn reunalle, tupakoi ja mietiksi siinä kauvan. Kaisakaan ei puhunut, muuten vain makaili siellä Sakarin selän takana. Mutta sitten kaivoi Sakari povestaan Haivenisen leskelle lahjaksi varaamansa Eulaliinan silkkihuivin, työnsi sen Kaisalle ja ilmoitti: »He... Toin sen sinulle lahjaksi!» Ja ääneti kallistui hän Kaisan viereen. Ja Kaisa alkoikin jo taipua.
Sydänkesäinen kiireen työajan hiljaisuus vallitsi Sakari Kolistajankin talossa. Väki oli hävinnyt työmaille. Oli puolipäivä. Kukon kiekaisu leikkasi poutaista hiljaisuutta. Kartanolla, kaikkialla tyhjää, äänetöntä.
Se sotki koko asian. »Ei se hylky sittekään tainnut olla hullu, koskapa se kelpasi johtajaksi», sekoittui Jussin äly pakostakin. Ihan ajatuksiinsa vaipuneena imeksi hän piippunykeröänsä. Merkillistä! Sotki se viisaankin moinen vyyhti. Ja silloin joutui siihen Sakari. Oitis hän tunsi tämän suruttoman Jussi Punnitun. Hän muisti, miten karkeasti se oli häntä loukannut, oli haukkunut hulluksi.
«Tuoko tetä makeitia pikku Takulle?« kysyi poika. «Tuon, ja vielä päälliseksi aika suuren rinkelin«, vastasi Sakari setä. He lähtivät. Metsämaan Jaakon toinen poika, Sakari, lähti merimatkalle, Aappo, hänen lankonsa, häntä saattamaan Turkuun. «Jumala suokoon Sakarille onnea! Hän on paras veljistäni«, jupisi Liisa.
»Iso honka!... Paholainen!» suuttui jo poika ja, kuin halveksuen, ynseili: »Et siellä hongan latvassa syömättä kuitenkaan montakaan viikkoa kykkisi... Jos sinulla siellä kerran on maha kaikkine nykyaikaisine suurine vaatimuksineen mukanasi...» Tosi tora. Riideltiin ihan rehdisti. Lopulla Sakari pojalle ynseili ja halveksui: »Sinulla, poika kuule, on päässä liiat kehrinpuut kierimässä... »Häh?»
Heiniä panivat kuivaus-seipäisiin ja Sakari Kolistaja johti nyt työtä. Ja silloin ajoi siihen hullujenhuoneen ja Kojosen talorähjän välisessä notkossa jonottavalle tielle hirsikuorma. Malisen poika-rehvana sitä näkyi ajavan. Oli pannut kuormaksi kaksi jumalattoman pitkää hirttä ja hevoskaakki oli yhtä avuttoman ja köyhän näköinen kuin poika itsekin ja sen vanhat kärryrähjät.
Silloin me istahdimme penkille, ja mummo nousi ja keitti meille kahvin, sanoen aina tavantakaa: Vai Sakari Tyrnävältä. Niin, ei Lumijoelta, sanoi Aspela, vetäen suutansa nauruun. Ei Liumijoelta, ei, ei, höpisi mummo. Kun joimme kahvia, kysyi Aspela: Tekö tässä talossa isannuutta pidättekin? Minähän miniäni kanssa olen tässä talon asioita hoitanut. Niin, taikka johtanut, sanoi Aspela.
Päivän Sana
Muut Etsivät