Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Miten raamatulliselta tämä ankara puhe tuntuikin! Vakavana erosi hän Sakarista ja missä tapasi tutun, niin kertoi, että todellakin on Pöndinen lähettänyt uskovaisille voimallisen saarnamiehen. Mutta edelleen vaelsi hengenmies Sakari Kolistaja. Varsinkin tämä Pietiläisen vakava puhelu uskovaisista ja Pöndisen herätyksestä oli hänen saarnahenkensä nostanut. Oli poutaista. Väkeä ei näkynyt missään.
Amalia kun siinä vielä oli kuulemassa! Herra siunaa! Morsiamen kuullen solvaa häntä tuhmaksi ja hulluksi! Hän yskähti kertasen lyhyesti, neuvottomana. »Niin että ei tarvitse seurakunnan valittaa, jotta sai liika viisaan papin», jatkoi nyt Sakari imarteluaan tyytyväisenä. Amalia punastui ja yski. Ja taas uusi hiljaisuus.
Selittikin oikein, ainoastaan yhden arvolauseen valehteli suuremmaksi. »No ... noo!» tarttui Sakari vain merkitsevänä ja jatkoi hyvittelyä, tenäten: »Ne ovat pieniä, ne, siihen isoon pääviisauteen verrattuna.» Ilmiriitaan oli pappi jo langeta. Voi hän toki hillitä itseänsä sen verran, että alkoi puhua papillisesti, juhlallisesti.
Sakarin etäisestä metsäkylästä ei ollut vielä ehtinyt pappilaan asti tietoa siitä, että Sakari oli jo herännyt niin syvästi, että peittelemättä tunnusti jo maailmalle sen kauheuden, että hän on liika viisas. Se siitä. Joku sana toki vielä seurakunnan kirkollisista oloista.
Ja Sakari selitti: »Minun monimittainen saarnani matoi niinkuin raamatun käärme ja pitkä mato pirun paratiisiin, jossa piru jo Eevasta lähtien valtansa suostuvaiseen vaimoon ja viisauteen perusti.
Vakavana, mutta osanotolla, hän nyt puolestaan rohkaisi: »Niin... Ei sitä pidäkään semmoisessa asiassa kuin Herran asiassa ihmisen epäillä ja arkailla, vaan pitää vain kolkuttaa ja kolistaa rohkeasti.» Liikutettuna ja ujona pyöritteli Sakari hattuansa käsissänsä.
Sakari Kolistaja ummisti heille korvansa, ei sallinut viettelijöiden nukuttaa häntä uudestaan suruttomuuden uneen vaan todisti heille: »Ei... Ei sillä ... pastori Pöndinen on viisas mies.» Sopi sen saarnoja ja sanaa siis uskoa, sen jos kenen. Ja entistä nöyremmin etsi hän apua ja parannusta.
Voi, herranen aika, kuka te oikein olettekaan, joka minun Matti vainajani tunsitten? Ette te suinkaan Kemistä syntyisin ole totta kai te täältä puolelta kotoisin olette, arveli mummo. Kyllä minä olen syntyisin Tyrnävältä ja nimeni on Sakari. No, älkää enään mitään puhuko, vai Sakari Tyrnävältä. Kyllä minä jo muistankin, istukaa, istukaa, sanoi mummo elävästi.
Sakari jatkoi: »Taivaaseen kun tulemme, niin siellä eivät viisaat kukoista, koska he kauheassa viisaudessaan ovat maailmassa käteisen luvatun sijasta valinneet ja suuressa viisaudessaan sanoneet, että: taivas ainoastaan äijöttää mieltä... Ja niin ei heillä ole istuinta, eikä jakkaraa taivaassa.
Kymmenen hyvää ystävää. "Soisin, että minulla olisi edes yksi hyvä ystävä, joka auttaisi minua eteenpäin maailmassa", mumisi Sakari nurpeillansa. "Edes yksi hyvä ystävä!" kertoi vanha kiertokoulun opettaja; "et sinä paljoa pyydä, ja sinulla on kumminkin kymmenen hyvää ystävää, jotka voisivat auttaa sinua, jos vaan tahtoisit heidän apuaan käyttää."
Päivän Sana
Muut Etsivät