Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Tehtailija koetti kaikki woimansa ponnistaa oikeuden edessä, saadaksensa Sakarin pois todistamasta, wäittäen hänet mielenwikaiseksi ja muutoinkin kelpaamattomaksi, mutta mikään ei auttanut, sillä ei hän woinut syytöksiään tukea. Sakari todisti nyt, että edellisellä kerralla tätä asiaa käsiteltäessä, oli hän, isännän wiettelemänä, todistanut wäärin ja tahtoi sen nyt oikaista.
Kun Tapani kaivoi pihlajan juurella, tuli tuo vieras sinne, katseli hänen työtänsä ja kysyi hänen nimeänsä ja kenenkä poika hän oli. Saatuansa siitä tiedon, kertoi hän, että hänen nimensä pienenä oli ollut Sakari, mutta että hän nyt oli Attila, ja että hänen isänsä oli saanut surmansa Karjalassa paraan ystävänsä kädestä.
Mutta Sakari Kolistaja vain mairitellessaan kehasi omaansa ja väitti että ei Pöndisellä ole viisautta liiaksi. »Levollinen saat olla siinä suhteessa sielusi puolesta», todisti hän. Aivan jo suututti. Kinattiin ihan, ei tosin Sakari, vaan Pöndinen.
"Ei, ei, minulla ei ole läheskään niin monta", huokasi Sakari, "ja ne muutamat, mitkä minä ystäviksi sanon, ovat niin köyhiä, ett'eivät ne voi minua auttaa..." "Lue sormesi", kehoitti vanhus hyvänsävyisesti. Sakari katseli suuria, voimakkaita käsiään. "Lue peukalo ja kaikki muut sormesi", uudisti koulumestari. Sakari luki. "Niitä on kymmenen", sanoi hän, "tuonhan minä jo ennen tiesin."
Yksinpä Pöndinenkin huomasi nyt saaneensa takaisin sen viisaan maineensa, jonka luuli kadottaneensa, ja jonka kadottamisen takia hän oli niin suuresti kärsinyt ja surrut. No niin. Asia oli jo selvitetty. Sakari Kolistaja tietysti jätettiin vapaaksi, vaimonsa hoiviin. Liika viisasta ei olisi voitukaan sotkea yhteen köyteen hullujen kanssa.
Ja vallesmannille itselleen hän kirjoitti: »Tietäen sinun suopeaksi hengen-asialle ja toivossa, että niitä asioita tulisit valtiopäivillä edesauttamaan, olen käskenyt lähetyspappini, Sakari Antinpoika Kolistajan, tehdä kaikkensa sinun vaaliasiasi hyväksi.
Mutta aivan kämmensyrjällä varoittaen tenäsi ja torasi vain Sakari: »Elä ... elä ... ylpeile!... Elä ylpeile ja sano, ettei liika viisasta ole, sillä...» Lopulta alkoi jo Maijakin moisesta kiihtyä ja valmistua riitelykuntoon. Sakari riiteli jo ihan liiankin äänekkäästi.
Mutta juosta hölkytellessään selitti Sakari: »Ei sitä voi ihminen viisauttaan vähentää vaikka miten koettaisi, sillä viisaus on pään kanssa eroittamattomasti yhdistetty.» »Eikö kirveellä hakkaamallakaan saisi pois?» uteli silloin eräs juoksusta läähättäen.
Mutta Hippiläisen Antti oli mielistynyt Sakariin. Hän koki toimia, että asia ei joutuisi johtokunnan ja muiden tietoon, niin ettei hän menettäisi tätä johtajaa, joka työn asemesta teetätti hänen luillensa niin mieleistä pitkän-kiskomista. Oikeastaan oli Sakari alkanut ikävöidä Eulaliinaansa.
Mutta tiedättekö, Sakari, että tämän piirongin edessä on maailmassa herrojakin tepastellut ja tästä samasta pullosta ovat he viinaa pikariinsa kaataneet? Kyllähän niitä herrojakin joskus tepastelee moukankin piirongin edessä, sanoi Aspela naurahtaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät