Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kaikki itämaiset sadut tahdon minä tehdä tähtenne tosi-tapauksiksi, ja se, mitä Abdallah uneksui Semiramiksen taikamaisista puutarhoista, se on oleva todellista minun Semiramikseni, Klairon'in suhteen. Te olette jo tänä päivänä armahtanut minua äärettömästi: te olette armossanne pukeutuneet siihen aamu-pukuun, jonka minä teille tänä aamuna lähetin..." "Mitä?
Tullessani muutamia iltoja tätä ennen Leijonain kartanolle, näin minä hämmästyksekseni erään Maurilaisen ihan huoleti istuvan suihkukaivon luona. Minusta ensin tuntui niinkuin nuot taikauskoiset sadut tästä paikasta olisivat toteutuneet, ja että joku Alhambran muinaisista asukkaista olis murtanut vuosisatain taikauksen ja jälleen tullut näkyviin.
Sitten sama tunne muuttui ajatuskuvaksi: niinkuin kauan jonakin matalana lätäkkönä seisonut aika olisi elävänä voimana koonnut siipensä ja lähtenyt liikkeelle. Tulevaisuuden kaukaiset sadut muuttuivat nykyisyyden leimuaviksi liekeiksi. Nyt, nyt se tuli! ajatteli kapteeni tietämättä itsekään vielä mikä se tuli.
Lumottu onko poikanen vai kynä? Nuo sadut syntyi aavistuksen mukaan Ikäänkuin ne ois ennen tiedettynä, Vaikk' ei niit' ollut kertonut vaan kukaan. Jo pojan luo tul' opettaja hyvä. Hän hämmästyy tuon kirjoituksen suhteen. Katseensa tuima koht' on lieventyvä. Jokohan saapi työstään poika nuhteen.
Ei hän osannut runoja laulaa, mutta »kaskuja mie hennon hoastoo». Se sopi meistä vielä paremmin ja me pyysimme hänen heti alkamaan. Hän kysyi, mitä me tahtoisimme kuunnella, mutta me ehdottelimme, että hän itse valitseisi aineensa. Vähän mietittyään hän löysikin sen, mitä oli hakenut, ja rupesi kertomaan. Ne ovat omituinen laji kansanrunoutta nuo sadut.
Eevi sairasti kauan Erkin, ainoan leikkitoverinsa kouluunlähtöä. Vasta kun hän parin vuoden perästä sai koti-opettajattaren, tuli tappio korvatuksi. Näihin aikoihin Eevin elämä muutenkin muuttui. Koulutyö alkoi ja leikkikin sai vähitellen toisen muodon. Nuket jäivät syrjään. Sadut ja kertomuskirjat tulivat sitä enemmän halutuiksi.
Minäkin piennä löysin kaunokaisen Siivestä Valvaan kirvonnehen kynän, Niin hienon, pehmeän, sun kynäs laisen, Ja sadut selvät näin mä ilmestyvän. Vaan kynä kului, hukkui vahingossa, Mä hanhen sulist' etsin saman moista, Valitsin paljon, mut en kynää, jossa Ois sama tenho, löynnyt enään toista.
Mutta Laura pudisti päätään kyseltäessä, eikä hänellä ollut kuumetta lainkaan, kun mitattiin. Lehtori moittien itseään päätteli, että hän oli liiaksi jännittänyt Lauran mielikuvitusta kertomuksillaan Kirstin veljestä ja arveli, että miten lienevät Leenankaan sadut olleet valiten kerrottuja.
Sadut eivät enää viehättäneet minua eikä kaupungin kertomuksetkaan sujuneet. Ilsen mainitessa Claudius nimeä ja se tapahtui kauhukseni useasti kyllä ikäänkuin rypistyi kurkkuni; minä tiesin, että jos ainoankin kerran lausuisin sen nimen, murtaisivat vaivaloisesti pidätetyt kyyneleeni auttamattomasti itsellensä tien ja minä ilmoittaisin tuskani kaiken maailman ääriin.
Jäl'estäpäin kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen saamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan vähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien laulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka tähden en ruvennut viivytteleimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät