Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Mutta, Tom hyvä, minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, että te Londonissa olitte. Eihän kutsuta ihmistä, jonka luullaan olevan enemmän kuin sadan penikulman päässä, luokseen iltapäivällä. Minä otaksun että vielä olette setänne luona? Ja minun ei tarvitse kysyä miten te viihdytte jok'ainoa tuuma teissä, kiireestä kantapäähän, ilmoittaa että olette hyvin-voipa mies."
Tämmöinen petos saatti meidän sekä ikävämieliseksi että myöskin äköötti meitä, vaan me olimme kuitenkin iloisia, ettei summa ollut suurempi, kuin että sen taloamme menettämättä hyvin maksaa jaksoimme. Vaan kuinka emmekö hämmästyneet, kuin rahat piti maksettaman. Kuuden sadan riksin siassa seisoi takuukirjassa nyt yhtä monta tuhatta.
Siellä annettiin jokaiselle kansalaiselle sadan miljoonan kansalaisensa takaama vapaa henkivakuutus, joka suojeli hänet kaikesta hädästä ja puutteista yksinomaan sentähden, että hän oli kansan perheen jäsen. Hetkistä myöhemmin seisoin muistaakseni erään rakennuksen portailla Tremontkadulla ja katselin sotilasparaatia. Eräs rykmentti kulki ohitseni.
Hän vinhemmin vaan käy "Oi surmasi helmaan kiidät!" Hän koht' ei enää näy. Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo. Ja rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu, Sen vartiajoukko jo häilyy niinkuin rajuilmassa puu, Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin... Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin.
Vielä hän sanoi meillä olevan petäjistössä niin vanhoja puita, että, jos niitä järjestänsä hakattaisiin, moni niistä tulisi liian vanhaksi ja ennättäisi lahoa pois. Jos me net muutaman vuoden kuluessa poishakkaisimme, olisi sadan vuoden perästä niiden sijassa taas jälkeentulevaisillemme sadanvuotinen metsä.
Kuningas tarttui Isolden käteen ja kysyi Tristanilta, veisikö tämä hänet uskollisesti herralleen. Sadan ritarinsa ja kaikkien Irlannin paroonien kuullen Tristan vannoi sen. Isolde Vaaleahius värisi häpeästä ja tuskasta. Näin siis Tristan, voitettuaan hänet, hylkäsi hänet; tuo kaunis tarina kultaisesta hiuksesta oli ainoastaan valhetta ja hän oli päättänyt luovuttaa hänet toiselle.
"Jos tahdot minun väkeeni yhtyä, kunnon poika", lausui Musta Douglas, "niin muutan sinun nahkaisen esiliinas ritarin vyöksi, sekä annan sinulle porvari-ammattisi sijaan sadan markan maan arvosi kannatukseksi".
Estääkseni tuon hyvin tunnetun kertoelman uudelleen esittämistä, aloin minä myöntymystä odottamatta lukea seuraavaa: »... Kello neljä alkoivat joukkomme peräytyä. Meillä lääkäreillä oli yhäkin täysi työ haavoitettujen sitomisessa, sillä niitä oli noin sadan paikoille, jotka olivat kauan odottaneet vuoroansa.
Toukokuun ukkonen kulki Moskovan päällitse, sade tulvi alas virtanaan ja vilvastutti ilman. Horn pyyhkäsi tuskan hien pois otsaltaan ja oli iloinen, että oli herännyt. Huomeiseksi tulee taas ihana päivä, sanoi hän tyytyväisesti, kääntyi kyljelleen ja nukkui hyvästi, vaikka ukkonen ajoi esiin pattereitansa ja laukasi jymäyksen toisensa perästä neljän sadan kirkon kaupungin päällä.
"Berniläisiä! ystäviä!" useat äänet huusivat. "Hiljaa!" Villon mutisi, "annattehan juuri ystävällisen varoituksen noille mässääjille." Tähän saakka ei linnassa ollut mitään häiriön merkkiä näkynyt. Kuunneltiin, katseltiin, ... ei mitään vielä. Eikä kuitenkaan oltu aivan kaukana kukkulan juurelta: enintäin muutaman sadan askeleen päässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät