Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ilma aivan tulvi pelkkiä linnunsäveleitä, eikä se ollut ravinnon kiistely joka äänen synnytti kyllyyden ja tyydytyksen sävelet siinä soivat; nuo poloiset höyhenpeitteiset, sieluttomat olennot ylistivät vaistomaisesti luojaansa. "Häntä, joka avaa lempeän kätensä ja ravitsee kaikki, joissa henki on."
Muutamien päivien kuluttua olin tarpeeksi voimistunut voidakseni istua nojatuolissa ja Kor sanoi että saisin tavata Stefania; hänen äänensä olin jo ennen kuullut toisesta huoneesta, kun hän oli kysynyt miten sisarensa Margery jaksoi ja joka sana oli värähdellyt lävitseni, samoin kuin urkujen sävelet Abbey kirkossa.
Taistelu siirtyi välistä vähän edes- tai taapäin, mutta ne voitot olivat ainoasti silmänräpäyksen-aikuisia ja menivät taas melkein samassa käsistä vastapuolueen kovemman rynnäkön kautta. Toropillien hurjat sävelet yhä vielä kuuluivat koko sen melun läpi, ja kiihdyttivät taistelijain vimmaa yhä uusiin ponnistuksiin.
Kylän komein rakennus oli käräjätalo. Sen edustalla oli jo koolla suuri väkijoukko, ja juhlallisesti kaikuivat virren sävelet tuhansista suista tulijoita vastaan. Siltä paikalta, jossa Aadolf nyt oli, hän näki koko laakson ja kaikki tiet, jotka sinne johtivat. Kaikkialla vilisi ajopelejä, ratsastajia ja jalkamiehiä.
Pianonsoiton naivin yksinkertaiset sävelet soivat salista korviini. Muistin illan Helsingissä, helppotajuisessa konsertissa, kun istuin Signe neidin vieressä hänen setänsä, hovineuvos Malmfeltin perheen pöydässä.
Lehmänkellon kalkahdus kuului silloin tällöin laulujen välissä, kun kellokas tarhassa kääntyi toisella kyljelleen. Ilta rupesi kulumaan loppuun ja innokkaammin kuin ennen kuuluivat piiritanssin sävelet. Se oli vanha, tuttu laulu, jota laulettiin: "Niityn pintaan, mäen rintaan Majani minä rakennan, Sinä olet kuin ruusunkukka, Sinua minä rakastan." Mauri naurahti.
Se taivas, jossa tanssijat olivat olleet, lakkaa olemasta kun soiton sävelet loppuvat, ja he muutetaan yht'äkkiä todellisuuteen. Niinpä nytkin. Soitto oli vai'ennut, valssi ja taivaanretki loppunut, ja Arvo vei Selman salista. "Kuinka tämä valssi oli lyhyt!" virkkoi hän. "Niin, siltä se tuntui", tuumi Selma huo'ahtaen.
Valssin hivelevät, puoleksi surunsekaiset sävelet valtasivat kuitenkin molemmat, tunkeutuivat heidän nuoriin sydämiinsä ja puhuivat ikäänkuin sanoissa heille: »Ah, kuinka minä lemmin sinua, ah, kuinka minä lemmin sinua!» Ei useampia kuin nämä harvat, jotka mitä uskollisimmin liittyivät sävelien juoksuun läpi koko valssin suurimman osan.
Oi, kootkaamme kourihin, helmoihin nyt talvenkin tarpehiksi! Sua lemmin kuin soutava sotka avovettänsä virran alla, kun talvi jo lahdet ja lammet hyys ja rantoja routivi halla. Sua lemmin kuin kulkurikoira sulosoittoa vierahan linnan, niin sävelet maantielle tunkeutuu ja vellovi vyöryjä rinnan.
Sillä sointu ei ole mitään semmoista, kuin se, mihin sinä sen vertaat, vaan ensiksi syntyy lyyry ja kielet ja sävelet, jotka kaikki vielä ovat soinnuttomat, ja viimeksi kaikista syntyy sointu ja häviää ensiksi. Mitenkäs nyt sointuu tämä puhe yhteen toisen kanssa?" "Eipä niin mitenkään", sanoi Simmias.
Päivän Sana
Muut Etsivät