Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
"Kuulkaa, kapteeni! nyt olen koetellut sitä monella lailla; ja ei se räpytä silmiään eikä hiiskahda vaikka uhkaisin sitä kirveellä! "Ja katsokaas vaan kuinka se nyt säpsähtää!"... Iso-Ola nosti nyrkkinsä toiselle puolelle hevosen päätä. "Mutta vasen silmä se on sokea, on kuin kiini paiskattu kellarin luukku!"
Minä tulen kuolinvuoteelta. Johannes säpsähtää. Kenen? Oletko sinäkin tappanut jonkun? kysyy hän kummallisesti hymyillen. Tauti tappoi. Hänhän olikin jo niin kauan kärsinyt osittaisesta halvauksestaan. Kuka? kysyy Johannes kiinteästi. Rabbing. Sinun entinen suurin vihollisesi, lisää rouva Rabbing surumielisesti hymyillen. Johannes saattaa hänet nojatuoliin ja istuu itse toiseen häntä vastapäätä.
Ja muistamatta, ettei hän enää olekaan sen oikea omistaja, tarttuu hän kellonkantimeen ja lähtee taluttamaan sitä pois. Mies hoi, eläpä vie minun hevostani! huutaa joku metsän laidasta ja juoksee päin. Se on Tahvo. Tunnettuaan Junnun hän säpsähtää ja pysähtyy, mutta kun näkee, että Junnu on aseeton, ja hänellä itsellään on kirves, rohkaisee hän mielensä ja menee luo.
Sieluni oikein säpsähtää pelosta ja inhosta, kun hänet näen. Hänen katsannossaan on jotain minun luonteelleni vastahakoista, ja se minua vavahduttaa niinkuin inhottavan käärmeen näkö, joka ilettää". "Kuulkaa ensin mitä hänellä on sanomista, armollinen herra", vastasi Ramorny. "Ei kukaan voi sitä tehdä vähemmillä sanoilla, paitsi jos kukaties saisi jonkun viinitynnyrin puhumaan.
Sakris lähtee liiteriinsä, hän säpsähtää... Mitä kuuluikaan... Niin kuin etäistä väkijoukon hurraamista. Sitten yhtäkkiä huuto ... kuin jotakuta murhattaisiin! Kissat ne siellä liiterissä! Penteleet! Ne huiskahtavat peljästyneinä pois. Yksi pysähtyy palstan reunaan ... ja alkaa siellä naukua ... itkee kuin pieni lapsi. Pahanilkinen lapsi, jolle tehdään kiusaa.
Lopuksi ei rovasti lainkaan enää osannut puhua asioista kääntämättä silmiään pois Helenasta, ja taas kun katseli Helenaan, niin ei voinut puhua asioista vaan oli niissä toisissa nauramisen väleissä. Hän katseli kaikkia mikä Helenassa oli, käsiä ja jalkateriäkin. Ja merkillistä! Erään kerran kun Helena katsahti häneen, täytyi säpsähtää. Se ei ollut rovasti.
POLIISI ja VANHA-LIISA astuvat hiljaa sisälle, jäävät lähelle ovensuuta. ANTON LEANDER ottaa esille muistikirjansa, istuu pöydän ääreen, seuraavan kuluessa enemmän kirjoittaen kuin kysellen: Liisa on itse nehny se kun Hektor veti tunkiost? VANHA-LIISA ensin säpsähtää, sitten rauhallisesti: Olen, herra vallesmanni.
»Minä kysyn sinulta, Antero Hagman, pyhän kolminaisuuden nimeen ja Jumalan seurakunnan läsnäollessa, tahdotko sinä ottaa tämän Emelia Laukkasen aviovaimoksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä?» Tahdon! hän melkein huutaa; siinä on uhkaa, kiukkua, epätoivon viimeistä yritystä pelastaumaan ... hän sitä itsekin säpsähtää ja huomaa kummastusta muidenkin kasvoilla.
Hänen sielunsa säpsähtää aina ankaraa sanaa. Mutta se tulee siitä, että hän on heikko, että hän on huono. Num on hänet sellaiseksi tehnyt. Ei saa poro valittaa, että ihminen sitä pieksee, ei saa pyy valittaa, että sitä satimeen pyydetään, eikä saa vaimokaan valittaa, että hän on orja. Niin on säädetty. Onhan Mirgan minut kalliisti ostanut.
Hän kääntyy sitä salatakseen syrjin yleisöön, on katsovinaan kukkia patsaan juuressa. Se oli ihmeen kaunis virsi... Helähtää taas uusi sävel. Maammelaulu, päät paljastuvat uudelleen. Järjestyksenvalvojan käsi lentää lakkiin kunniaa tehden. Mutta yht'äkkiä hän säpsähtää, laskee alas kätensä, nostaa sen puoleksi, laskee taas eikä näy tietävän, mitä tekisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät