Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mutta ukko, joka oli saita kuin pahuus, tuli jo silloin miettiväksi ja virkkoi vanhoja kyntökenkiään rasvaten: "Eikö sitä nyt semmoisen hevosen, kuin sen polkupyörän selässä tarkene vaikka sarkahousuissa!" "Tarkeneehan sitä nyt taretakseen... Mutta ei se siinä olekaan kysymys paljaasta tarkenemisesta", selitti Petteri leveästi.
Oi, myrkky On hänest' ennen aikaa lopun tehnyt! Sa saita, kaikki joit, et pientä tilkkaa Minulle suonut! Otan sulta suukon; Kenties on huuliis jäänyt myrkyn hiukka. Mi kuolemassa mua virvoittais. Miss' on se? Näytä! JULIA. Melua? Joutuin! Tuppes On tuossa! PALVELIJA. Tuoss' on se, tuossa, missä palaa soihtu. 1 VARTIJA. Maa veriss' on. Te menkää, kirkkotarha Läpi hakekaa, ja kiinni kaikki pankaa.
Saa en olla saita, annan, kannan korkoa Jumalan, kuin tähti pimeän taivon, aurinkoa ammentava. Lienet ollut virvaliekki, olit mulle onnen liekki, oikeaan minut opastit, aarteille elon ijäisen. Yöstä mun ylensit, nostit veljeksesi, verraksesi, muista mun erotit, estit minut maantieltä elämän; viittasit minulle, virva, polun muista poikkeavan, uran uuden, käymättömän, halki hallaisten nevojen.
Maa on siellä sangen saita, wilu kowin koskewainen, pitkä talwella pimeys.» Nälkä siellä näannyttää ja kamalan hallan kanssa sota syntyy; petoja vastaan on taisteltava »metsän mustan sywyydessä.»
Kyllähän Heribert isäntä oli vähän moittinut maalaria siitä, että hän oli taulun pilannut "niinkuin tieteellisessä katsannossa", mutta maalari oli ylpeätä puolestaan hänkin ja oli tiuskaissut: minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin. Uutta taulua ei Kaulio raaskinut teettää, sillä hän oli saita, niinkuin kaikki hänen kaltaisensa rikkaat.
MAMELUKKI. Mitään hyvikettä sanoman hyvän tuoja eikö saa? Mä ensimäinen oonko siis, jonk' oppi Saladin vihdoin sanoin palkitsemaan! Vaan kunniaksi sekin: ensimäinen, hän jolle oli saita! SALADIN. Ota siis tuo kukkaro! MAMELUKKI. Ei, nyt en ota, vaikka jo kaikki antaisit! SALADIN. Kas uhmaajaa! Saat tuosta kaksi! Totta tuoko? menee? Mua jalomielisemmäks jäikö hän?
Siikalahden Mikko oli hyvällä tuulella koko päivän, laski leikkiäkin kun siksi tuli, tarjosi usein Märkäs-vainajan kessupönttöä penkillä istuville miehille ja nauroi, että »kun on kerrankin saatu äijän kessut käsiin, niin nöyryytetään nyt oikein miehissä ... se vainaja oli niin jumalattoman saita kessuistansa.»
"Miksi tuo teidän sydämenne palkkarehtaa rinnan ulkopuolella?" kysyi wanhempi. "Ei sitä ihminen rikastu, jos sydämensä pitää oikealla paikalla. Kaikki tämä itsenikieltäminen on teidän tähtenne, ei minulla itselläni ole mitään", sanoi olento. "Te olette niin hywä; sanokaa meille nimenne!" pyysi nuorempi matkustaja. "Minun nimeni on: Saita", sanoi olento. "Saita! Mitä se nimi merkitsee?"
Saita hän ei saa olla ... eikä sydäntä vailla. Kyllä minä ylöspitää tuon köyhän orvon, jolta vanhemmatkin ovat hukkuneet. Sakris ajatteli, että kaunis Nelma oli niin avuton ja yksin. Todellisestakin hellyydestä hersyi pari kyyneltä hänen silmäkoloihinsa...
Muutamat uteliaat lepäntyngät, mitkä rinnettä lähestyivät, olivat vähällä pudota pyörteesen ja tukehtua vedentulvaan; sillä sinä päivänä ei koski saita ollut. Thorbjörn, vanhempansa, molemmat siskonsa ja muukin talonväki kävivät ohi ja katselivat tuota. Hän oli jälleen terve ja miten entisinä aikoina voimakkaasti ottanut osaa isänsä työhön.
Päivän Sana
Muut Etsivät