Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Varovaisuus olikin paikallansa, sillä ennen pitkää rupesi sieltäkin kuulumaan laukauksia ja puoli tusinaa ryssiä, jotka aikoivat sen kautta hiipiä hautausmaahan, työnnettiin verisin päin takaisin. Niissä oli Jussilakin, Heiniojan petollinen vouti.
Laukaus ja luotisihinä. Mut veitikka vain kättä huiskutti. Taas uusi ryöppy tulla tuiskutti. Hän sukelsi jo sillä hetkellä. »Se mies on viimeisellä retkellä, kas, vesi kiehuu niinkuin rokkapata! Hei tulta! tulta! ryssiä on sata!» Mut jääkärimme hoitaa kiikaria ja sillä tarkastelee viikaria. Ja ihmeellistä: tällä Kallella on vielä vanha kurssi tallella.
Ei hän oikeastaan välittänyt mistään leikkisodista, eikä yleensä pitänyt taisteluja ryssiä, norsseja ja rottia vastaan minään leikkinä ollenkaan, vaan hänen sotakavaluutensa, vihollisvihansa, pampuniskunsa olivat aina täyttä totta, oikeata, intohimoista tappelua. Eipä hän muutoin kuningas olisi ollutkaan.
"Tosin antoi kuningas käskyn, että sotaväkeä piti tänne laitettaman ja että jyviä ja ruokavaroja niiden ylläpidoksi piti hankittaman, 'koska rutto oli heidän omat miehensä hukuttanut', niinkuin sanat kuuluivat, ja että talonpojille hankittaisiin aseita, joilla taitaisivat 'vainota ryssiä ja heitä häiritä ja ahdistaa joka tilaisuudessa, kun tahtoivat rosvota ja muita ilkitöitä tehdä'; mutta eipä kuulunut että käskyn ensi osaa paljon olisi noudatettu.
Tulee mieleen, että oli ajattelematon ja uhkarohkea teko, kun Väinö ja Teppo menivät niin vähillä voimilla valloittamaan sitä rautatievaunua. Sen vuoksi menettivät itsensä ja kaikkensa. En voi syyttää heitä siitä, sanoi Martta. Ne olisivat keikkuen valloittaneet sen asevaunun, jos ei niitä ryssiä olisi tullut, ja sitä ne eivät tienneet. Mutta suo siellä, vetelä täällä.
Jospa te olisitte nähneet kuninkaan siellä, pojat, ja Cronstedtin sitte! Hei pojat, nepä miehiä olivat, ne, ja Cronstedti, sepä löylytti ryssiä, että sydän rinnassa ilosta leimahteli!
Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa, kun silta täyteen Ryssiä samassa tuoksahtaa. Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. Käsinpä tätä karhua ei voitu kukistaa, ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa; mut Ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee, nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee.
Sitten hänkin alkoi hommata poikia Saksaan, taistelemaan ryssiä vastaan, oman päänsä uhallakin, santarmit kintereillään; olisi kai mennyt sinne itsekin, mutta hänellä nyt oli se kämpä, ja tarvittiinpa sellaista miestä Suomessakin. Ja miten hän oli onnellinen, kun sai tietoja, että poikamme Saksassa kunnostautuivat.
Eip' aikaakaan, kun osoittaa hän niitä kyllä saa, kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. Ne tuli päälle tuiskunaan, mut niistä joka mies sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa, mies lähin muiden luodilta hänt' aina varjoaa; mut ryssäin kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee; jo saapuu Sandels, näkee tuon, kun Tuuva taistelee.
Hän jutteli miten yhdelle Suomen puolen kauppamiehelle kävi, kun hän Pietarissa humalaan rupesi ja kadulla kävi ryssälle konstia tekemään, kuinka siihen sitte hänen ympärilleen ryssiä ja poliisia kerääntyi, kuin muurahaisia sokeripalan ympärille. Kuka heistä lienee kauppiasta nyässyt nenästä, kuka korvasta, kuka tukista, kuka parrasta, kuka taas syleskeli silmille.
Päivän Sana
Muut Etsivät