United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muun muassa kasvoi Hovilan salin ikkunalla kaksi ruusua, joita katseli Maria aatteisiin vaipuneena ja sanoi: Kaarlo, koska viedään nämät kukat Annan haudalle, sillä ilma on ehkä jo siksi lämmintä, että nämät rupeavat hyvin kukoistamaan? Ehkä huomeniltana? No niin huomeniltana; jos on näin kaunis, ihana ilma, niin sehän on sopiva aika.
Seuraavana päivänä istui Johannes tallikamarissa, samaten kuin ennen tätinsä kamarissa. Hän luki, muistamatta ruusua, muistamatta maailmaa, taistellen vaan sydämensä levottomuuden kanssa. Kuori ja sydän. Majuri s oli vanhentunut; hänen hiuksensa olivat harmaan valkeat, hänen selkänsä köyry. Eikä kummakaan. Hän oli jo seitsemänkymmenen vanha.
"Ruusu, veripunanen ruusu; tai tulpaani sinä olet tulpaani! tulpaani, joka surmasit Eevan voi Eeva, Eeva kuule, tässä on tuo kirottu myrkky-kukka käärme!..." Näin huudahdellen polki hän ruusua, nosti sen ylös, repeli tuhansiksi sirpaleiksi ja levitteli palaset tuulen viedä. Ruusu raukka, joka oli niin syvästi surrut hänen vahinkoansa!
Silloin tulin liikutetuksi, ja sydämmessäni kasvoi päätelmä: Hänet tahdon voittaa. Haaveksin omakseni tätä viatonta ruusua. En silloin nuoruuteni lemmen tulessa tullut ajatelleeksikaan niitä esteitä, mitkä Annan eroittivat minusta. En siis tiennyt rikkaudella ja köyhyydellä olevan semmoista eroa, kuin sittemmin tulin näkemään. Näin kului kesä.
Ystävyyttään meitä kohtaan tahtoi abedissa näkyvällä tavalla osoittaa, lahjoittamalla minun vaimolleni loistokappaleen kiinalaista ruusua, jonka seuraavana päivänä haetimme luostarista ja lähetimme höyrylaivalla Omskiin.
He eivät tahdo semmoista orjanruoskapensasta taloonsa! sillä vaikka siinä nuorena olisikin kuinka monta ruusua, niin jää ainoastaan varvut ja okaat kuitenkin lopulta jäljelle, säädyllisesti puhuen!" Vaan Wallan istui siinä kaulaliina pään ympärillä ja sukkajalassa sekä lämmitteli jalkojaan uunin edessä.
Mutta juuri kuin pöydän kattamiskysymys oli ratkaistu, alkoivat tammen alla hameet ja irralleen päästetyt hiukset liehua päivänpaisteessa. "Kuulkaahan", huusi Louise, "ei ole yhtään ruusuja!" "Ei ole", yhtyi puheesen Madeleine, "ei ainoatakaan valkeaa ruusua!" "Ja me olemme etsineet kaikista ruusupensaista", sanoi Marguerite. "Ei ainoatakaan valkeata ruusua, ainoastaan punaisia!"
Hän puhui sitten hetken sodasta ja sen onnettomuuksista, etenkin Katariina rouvan suhteen, ja kääntyi sitten äkkiä neitojen puoleen. "Neidet Boije? todellakin kaksi liian kaunista ruusua kukoistamaan kukoistuksensa Suomessa. Me saamme kiittää teitä, Katariina rouva, ettette niitä kätkenyt sinne.
Hurjasti painoi hän hämmästyneen, kovin vapisevan ruusun huulilleen, joilta elonkarva oli aikaa kadonnut, vaan jotka toki olivat lämpimät vielä. Mutta tuskin oli hän ruusua suudellut, niin hän sen tuimasti paiskasi maahan, polki sitä jaloillaan, huokaili, itki ja valitti kauheasti.
Hän oli sinä päivänä odottanut häneltä paljon enemmänkin kuin ainoastaan ruusua, sillä kyllä hän näki, millainen hänen sydämmensä tila oli. Mutta turhaan hän odotti. Kuinka usein hän olikin luullut sen hetken tulleen, jolloin jää oli sulava... Mutta eipä se säkenöivä jää koskaan sulanut, ei koskaan nuostunut. Miksi, voi miksi hän ei puhunut niitä sanoja, jotka kuitenkin polttivat hänen huuliansa!