Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ne ovat kumpainenkin minun hoteissani, niistä suoritan minä. Niissä on asumassa vain loiset. No se on sen selvempi, sanoi rovasti tyytyväisenä. Silloin tultiin käskemään isäntää illalliselle. Isäntä lähtikin pirttiin. Rovasti ja ruustinnakin lähtivät jaloittelemaan pitkästä istunnasta. He tahtoivat myös nähdä talon illallispöydän.
Lauri on niin raju ja kokematon. Kohtelisitte häntä niinkuin nuorempaa veljeänne. Te tapasitte hänet, sanoiko hän, milloin tulee takaisin? Ei ollut puhetta siitä. Ruustinna kyyneltyi ja tarttui Anteroa käteen. Hänestä pulpahti niin voimakas äidillisen hellyyden tunne, että Anteronkin oli vaikea pidättää kyyneleitään. Ruustinnakin huomasi hänen liikutuksensa. Mitä ajattelette Naimin kihlauksesta?
Kiitoksia paljo, sanoi ruustinna, oletpa sinä hyvä poika sorvaamaan. Samalla hän meni rovastille näyttämään teoksiani. Vähän ajan takaa tuli rovasti kyökkiin ja kaikki ryökkinätkin hänen perässään ja ruustinnakin oli siinä samaisessa joukossa. Kaikilla oli suu naurussa, juuri kuin heillä olis ollut aikomus minulle nauraa.
Rovasti nousi lähteäkseen emännän mukaan, mutta pirtin auki olevasta ovesta näkyi pirtin perältä niin runsasruokainen pöytä ja sen ympäriltä niin puhtaasti terveen ja hauskan näköiset ihmiset, ja kun ruustinnakin vielä oli siellä, niin poikkesi rovasti sinne.
"Se on nauranut meille ruotsiksi, mamma", toimitti Antti ja Janne nauroi revetäkseen. "Naurakaahan vielä, että mammakin kuulee..." "Minä teille vielä ... antakaa nyt ne perät, kun antanette..." "Anna pois, Antti, että Jussi pääsee rauhaan", käski ruustinnakin, "johan minä kuulinkin sen äskeisen remauksen..." "No hekkää ... tuoss' on!..."
Nyt päästivät ryökkinät aika naurun. Ruustinnakin naurahti vähän, vaikka vanhuus ja pitkänlainen elämän kokemus ei enään sallinut hänessä ison naurun sijaa puheesta syntyneille, tapahtumattomille varjokuvituksille. Kun olimme istuneet, kävi yksi ryökkinöistä, jonka minä entiseltä vanhimmaksi tiesin ja Annan nimellä tunsin, asettamassa kynttilöitetyn lyhdyn porstuan seinään.
Ja ruustinnakin seuraten rovastin esimerkkiä seisaalleen nousten ja kättä puristaen toivotti onnea. Anna Maria nousi nyt ja lähti saattamaan sulhastaan. Rovasti ja ruustinnakin katsoivat akkunasta sitä reipasta paria, kun se yhteistä ryhtiä omaavan näköisenä käveli vainiota pitkin metsän rannassa näkyvää kaitaista tien aukkoa kohti, johon päästyään heti katosi metsän suojaan.
"Näitte kait sen nyt ruustinna, että ne on ilman juorupuheita ... eihän niitä mistä meikäläisillä kertymään jouda, jos jonkun lantin saapikin ... ei toki ... köyhä on köyhä... Uskoohan sen nyt ruustinnakin?..." "Uskon, uskon ... ilman taitavat vain juoruta... No menkää nyt pirttiin syömään ... tuokaa sitten astia pois!"
Hän meni vain sinne peräkamariin, jonka auki olevasta akkunasta hieno iltatuuli lietsoi tuomien ja pihlajien tuoksua sisään. Siitä nauttimaan aivan kuin lumoutuneena rovasti istui keinutuoliin. Siihen lähelle tuolille istui ruustinnakin ja sanoi: »Kyllä tämä talo on ihan kukkuroillaan maallista elämän onnea. Minä olen aivan kummia nähnyt sitä näinä päivinä katsellessani.
"Eihän se Jussi todella taida ollakkaan niin köyhä ... ne hokevat Jussin säästelevän kontin pohjalle", nauroi ruustinnakin. "Minunko?... Konttiniko pohjalle?... Elkää ruustinna uskoko juoruja ... ilman maailman juoruja ... ilman juoruja..." "Lienevätkö nuo niin aivan juorujakaan ... sanotaanhan, ett'ei savua tuletta tule..."
Päivän Sana
Muut Etsivät