Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Antti koetti jonkun aikaa mietittyään kääntää puhetta toisaalle, muistellen: »Onkohan sen Koposen ruunan patti parannut, kun se leikkuutti sen mustalaisella?» Jussi tunsi asian ja myönsi: »Onhan se parannut, kun ruuna kuoli!» Odottivat miehet taas puolisen tuntia. Antti katkaisi nyt äänettömyyden, ihmetellen: »Vai kuoli se Heikki Koposen ruuna siitä mustalaisen tohtoroimisesta!» »Kuoli!»
Eikö ole ikävä kotoa lähteä? Lysti toki on. Elähän sano, jos vielä itket. Itse itket ennen. Ruuna tuodaan tallista, musta ruuna, kaikkien kotoisten muistojen valoisa keskus. Se on pyöreä kuin makkara, kauroilla täytetty, tiukka kuin säkki.
Ja sitten tuo ruuna, jota hän oli ruokkinut varsasta asti, ja joka hänet tunsi, eikä totellut ketään niinkuin häntä. Kuinka hän siitäkään voisi luopua? Ei millään mahdilla. Yrjö silitteli hevostaan ja puhui sille semmoisia lempeitä sanoja, joita ei kenellekään ihmiselle ollut vielä elämässään puhunut. Koko päivän hän kynti. Iltapuoleen sateli, mutta hän ei siitäkään välittänyt, kynti vaan.
Mutta, katsahtaen eteenpäin, huomasi uros mäen alla pellon, jossa vesivaot ristiin kynnetyt olivat, sitä kohden hän ratsasti, yksi loiskahdus ja ruuna ristikkö-saralla seisoi, ja tämä oli sankarin pelastus; sillä peikot he seisahtivat ulkopuolelle aitaa kuin olisi heitä kohdannut tulinen seinä.
Tulee taloja ja peltoja ja tuulimyllyjä, kokonainen kylä. "Isän pitää sanoa, milloin minun pitää kääntää Repolaan." "Joka tahtoo olla ohjaksissa, sen pitää itsensä myös tietää, mihin ajaa." Minä kuitenkin ajan, vaikken tiedä. Luotan siihen, että isä kuitenkin sanoo. Ruuna kääntyy erääseen taloon. Minä käännän sen pois. Joku ukko seisoo portinpielessä ja portti on auki.
Palausmatkalla sai Matin ruuna tehdä parastaan, eikä monta sanaa miesten kesken vaihdettu. Mattia harmitti niin, että sydäntä pakotti; ei niin paljo turha matka ja ajan hukka kuin se, että oli "Suomen kruunuun" luottanut.
Vanha salvomies Niskanen on niin hajamielinen, kulkee piiska kädessä vaan tietään eteenpäin ja sanoo aina itsekseen: naa, ruuna! huomaamatta, että ruuna on jo kolmekymmentä askelta taempana mennyt toista tietä. Eikö monelle hallitsijalle käy aivan samalla lailla?
Vielä toisena aamuna Olli samaten puuhaili lähtöä, mutta taas kuului käsky: »Vie talliin ruuna ja pane apetta!» Siihen se Ollin koulunkäynti oli jäänyt. Jopa alettiin tulla Kuopion rantaan. Veneitä siellä oli ja väkeä viljalta. »Piisaa!» kuului peräpuolelta Aatami Oinosen käsky ja airot käännettiin veneeseen. Kokasta hyppäsivät miehet tervatuissa lapikkaissaan.
Kyllä minä Suomen kruunun tunnen se on toista kuin ryssä." "Tarvitsisi se meidänkin navetta parsimista, jos siihen on mieli ensi talvenna elukoita sisään panna", sanoi Rankolan raharintainen herrastuomari. "Tulkaa vaan, kyllä meidän ruuna huipata jaksaa."
Eikä se siitäkään millänsäkään ollut, vaikka tyttönen toisinaan suitsiperiin tarttui ja sievällä suullaan käskevinään oli niin kuin oli isänsäkin nähnyt ja kuullut tekevän. Verkalleen ruuna vain päänsä sivulle päin käänsi ja tyttöön päin katsoi suurilla ulkonevilla silmillään.
Päivän Sana
Muut Etsivät