Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Me peräydyimme hyvässä järjestyksessä, astuimme issikkaan ja rupesimme miettimään uutta sotajuonta. Silloin eräs pieni tyttö huusi: päivää joka huuto kaikui kuin apujoukon huuto voitetuille. Se oli Rosa ketterä laihasäärinen otus, joka aina vilkasi kamarin ovesta, kun toi olutta Alman kyökkiin.
Kaikki meidän rukouksemme, vaikka olisimme puhuneet sadasta suusta yht'aikaa, olivat aivan ilman vaikutusta. Vihdoin, kun ei mikään auttanut, päätimme omin neuvoimme toimittaa hänelle pelastusta ja rupesimme kiskomaan ovea auki, mutta se kääntyi meidän kaikkein onnettomuudeksi.
Minä näin suuria kyyneliä putoilevan ummistettujen silmäluomien alta. Kun hän sitten katsahti ylös ja näki äitini nojaantuneen ylitsensä, veti hän hänen kätensä puoleensa ja laski sen Fritzin käteen, ja me jätimme heidät kolme yksin. Kun olimme kaikki läheisessä huoneessa, rupesimme yhtä haavaa itkemään. Minä nyyhkytin: "Hän näyttää kovasti nääntyneeltä.
Ei, päinvastoin, juuri kuin olimme toisiamme ihan lähellä, katosi se äkki-arvaamatta suuren kiven taakse, ja silloin me rupesimme aavistamaan, että tässä oli vallaton leikki. Maksu riensi perässä aika kyytiä, ja minä samaten minkä ennätin, ja muutaman silmänräpäyksen perästä olimme tarttuneet pahantekiän kaulukseen kiinni.
Tähän rupesimme kaikki itkemään. Minä luulen, että minä olin äänekkäin joukossa, vaan sen minä varmaan tiedän, että toden perästä me kaikki itkimme.
He olivat luvanneet pitää koko asiaa salassa vastaiseksi; mutta kokonansa he eivät olleet voineet pysyä sanassaan, kuten selvästi näkyi. Elinan sedälle ei vielä kukaan ollut sanonut mitään, vaan tänä iltana hän sen tietysti arvasi. Ja sitten rupesimme puhumaan menneestä ajasta. Kuinka uskomattoman paljon ihmeellistä ja rakasta me muistimme!
Sitten minä Margareetan käteen tartuin ja sanaakaan sanomatta me astumaan rupesimme. Niinkuin kirkas peili oli edessämme meri. Vesi, joka jään päälle oli kokoontunut, oli nyt sen alle vaipunut.
Kun kaikki oli loppunut, rupesimme pyytämään naapureilta ja hyviltä ihmisiltä. Alussa antoivat, mutta sitten alkoivat kieltää. Toiset olisivat vielä antaneetkin, mutta kun ei niillä ollut. Ja hävettihän sitä pyytääkin, kun kaikille oli velkaa, mille jauhoja, mille rahaa, mille leipää. Hainhan minä työtäkin, kertoi mies, mutta ei sitä ollut. Kaikkialla tarjoutui väkeä työhön leipäpalkoista.
"Ja minä sanon Teille, että hän on melkein kuoleman tuskalla odottanut seuraavan päivän tulevan, jolloin Elina kävisi semmoiseen yhteyteen, että hänen tulisi jättää Holtin koti. Niin se on. Näyttääkö tämä kaikki Teistä omituiselta? Minusta se näyttää jalolta". En sanonut mitään siitä. "Patriootti" oli hetken vaiti, ja sitten rupesimme puhumaan toisista asioista.
Juuri kun rupesimme muuttamaan vahtivuoroja, äkkäsivät Turkkilaisetkin sen, vaikka oli vielä aamuhämärä. Eivät sentään osanneet, paitsi erääseen ensi komppanian mieheen, joka tässä muuttokahakassa haavoittui. Me kun kerkesimme Venäläisten kaivamiin rintasuojihin, rupesimme paukuttamaan takaisin. Kun kaikki oli paikoillaan, lopetettiin ampuminen kummin puolin.
Päivän Sana
Muut Etsivät