Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Siihen oli luullakseni sekin syynä, että meidän joukossamme oli tyttöjäkin, lähes rippikoulun ijässä olevia, jotka käyttivät itsensä kainosti ja meitä aina vähän nuhtelivat, kun kovin rupesimme maailmaa kaatamaan.
Ainoa toivon kipinä, joka vielä kyti rinnassani, oli se, että nuo naispaimenet, jotka vielä hengittivät Luojan vapaata ilmaa, kotoa meille pelastusta toimittaisivat. Toinnuttuamme ensi hämmästyksestämme, rupesimme koettelemaan, löytyisikö mitään asetta, jolla voisi kaivaa, tahi pääsisikö ylös kattoon.
Minä rauhoitin häntä, ja me rupesimme niin kylmäkiskoisesti kuin suinkin keskustelemaan siitä, mihin meidän oli ryhtyminen. Vihdoin me tulimme seuraavaan päätökseen: vaaran välttämiseksi minun tuli mennä määrättyyn paikkaan ja keskustella rehellisesti Asjan kanssa.
Me rupesimme puhumaan tätini tappiosta, ja minä kerroin heille, mitä tänä aamuna olin koettanut tehdä. "Joka oli järjetöntä, Trot", lausui tätini, "vaikka hyvässä tarkoituksessa tehty. Sinä olet jalomielinen poika minä arvaan, että minun nyt täytyy sanoa nuori mies ja minä olen ylpeä sinun puolestasi, ystäväni. Tämä on kaikki hyvä.
"Ihan selvää on siis, että teidän kerran välttämättömästi täytyy joutua tekemisiin sen Jumalan kanssa, jonka olemassaolosta te olette vakuutettu. Jollette tahdo tehdä hänelle tiliä jo tässä ajassa, niin täytyy teidän tehdä ainakin tuomiopäivänä. Teidän omatuntonnehan todistaa teitä vastaan." Puheeni johdosta rupesimme vähän keskustelemaan tulevaisesta elämästä ja ijankaikkisuudesta.
Tuo wastaus tuntui jotenkin julmalta ja niin meidän täytyi tyytyä asemaamme. Eräänä myöhäisenä iltana menimme hewostamme syöttämään erääseen kestikiewariin. Meillä oli kowa nälkä ja renki Pekka kantoi huoneeseen meidän ewäswakkamme, josta me pienen pöydän ääressä rupesimme ahnaasti syömään.
Kun olimme syöneet, rupesimme kertomaan satuja, mutta äidin-äitimme kielsi meitä kovasti mainitsemasta mitään metsän haltian nimeä taikka muutoin mitään pahaa tai epäiltävää olentoa, oli se mikä hyvänsä. Yöllä minä en saanut unta.
Nähden suurella murheella, ettemme me mitenkään hänen suostumustaan saada taitaneet, rupesimme me siihen autioon saareen päin kävelemään, mutta tuli hän kuitenkin niin liikutetuksi, kuin hän meidän menevän näki, että hän sanoi: "antakoon Herra minulle anteeksi, jos minä väärin tehen.
Silmät pahenivat vaan niin kovin, ettei enää tiennyt, oliko niissä silmiä ollenkaan vai ei. Vaikka asiat olivat näin huonolla kannalla, ja vaikka niin paljon oli jo koettu asian auttamiseksi, emme kumminkaan vaipuneet epätoivoon, vaan rupesimme keskenämme keskustelemaan mitä nyt olisi tehtävä. Vaimoni sanoi: »Mitä me nyt teemme tuon pojan kanssa?
MURRAY. Arvelen sentähden että se on kaikkien lordien tahto, niinkuin päätöksemme oli kun rupesimme tähän, että itse otamme hallitaksemme ala-ikäisen pojan nimessä. KAIKKI. On, on, on, on! MURRAY. Eläköön Jaakko kuudes, Skotlannin kuningas! KAIKKI. Eläköön!
Päivän Sana
Muut Etsivät