Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Ruotsi, Itämeren vallitsija, oli ollut välittäjänä Ryssvikin rauhanteossa; mutta sen miekka oli levännyt, kultaa tulvasi Kaarle XI:n reduksionikamareihin, ja parraton nuorukainen, mieletön ja päätön niinkuin sanottiin, oli astunut valtaistuimelle pyytämään karhuja. Ei tiedetty silloin, että Pietari I työskenteli kirvesmiehenä Saardamin telakoissa.
Tämän lausun siltä varalta, ettemme enää voisi tästä neuvotella. Muutoin tahdon teidän avullanne pitää huolta siitä, että Ruotsi ei enää kauan ole ilman runotarten kotia. "Teidän hyvin ystävällinen" Kuningas kirjoitti alle "Kustaa". Hänellä oli aikaa ajatella kaikkea.
Suomenkielen oikeata ymmärtämistä haittasi tähän aikaan kuitenkin vielä latinankielen ylivalta, jonka sääntöihin sen muotorikkautta koetettiin väkivaltaisesti pusertaa. Vapauttajaksi tässä suhteessa tuli se 1600-luvun lopulla syntyvä omituinen mielipide, että suomi muka oli kreikan ja heprean sukukieliä. Vielä tahdottiin käsittää suomi ja ruotsi toistensa sukukieliksi.
Hallitsijain vahvistusta rauhanteolle, molemmat annettu 9. päivänä syyskuuta, ei tarvittu kauan odottaa. Mutta jo ennenkuin räikkyvät torvet julistivat tämän ilosanoman kansalle, oli tieto siitä lentänyt yli maan ja valtakunnan, ja verta vuotava Ruotsi, verensä jo vuodattanut Suomi, hengittivät jälleen.
Samassa kuin Ruotsin sankari-kuningas Kaarlo X kuoli, oli myöskin kaikki pelko ja toivo kadonnut, että Ruotsi valloittaisi siirtokuntansa takaisin. Sitä suurempi oli nyt Hollantilaisten pelko Englantilaisista, ja heillä mainitaan olleen syvästi juurtunut se epäluulo, että muka siirtokunnan Ruotsalaiset ja Suomalaiset olivat Englantilaisiin mieltyneet mutta vihasivat nykyisiä herrojansa.
Nuorukaiset katselivat häntä kummastellen. Noin ei kukaan ollut ennen puhunut heille. Yrjö Maunu kysyi jyrkästi: Tiedättekö että Ruotsi varustaa rajansa ja että meidän täytyy sitä suojella? Antaa Ruotsin suojella sitä mitä se pelkää menettävänsä.
Koko Ruotsi, niin vakuutti hän, oli levottomuudekseen kuullut, että hänen ylhäisyytensä pitkälliset vaivat maansa onnen edistämiseksi olivat synnyttäneet ruumiillisen väsymyksen, joka, toivoi hän, ei kumminkaan estäisi hänen ylhäisyyttänsä vielä useita vuosia eteenkinpäin omistamasta kypsynyttä kokemustansa isänmaan palvelukseksi.
Kansa Kaupin, Lemmitynkin, kauan kestit, kauan kärsit, etpä kuollut, vaikka synkin mielin orjan leipää järsit, heilui heinä taikka olki maata vieras valta polki. Niin ne saartoi saksan-linnat niinkuin raaka rautamyrsky, niin ne nyyhki Lindan rinnat niinkuin laulun laajan hyrsky, säilyi valtas pihtipieli, Eestin mieli, Eestin kieli. Meillä ruotsi, teillä saksa, sama vihdoin tsaarivalta!
Mutta mikä rauha taitaa Suomelle tulla, Ruotsin etuvarustukselle, joksi sitä niin sopivasti sanotaan? Tosin ei Ruotsi tahdo tätä etuvarustusta kadottaa, eikä myöskään päästää sitä niin rappiolle, ettei se enään suojaksi kelpaa." "Mutta veljiä? Jopa vielä!
Murtuneella sankarilla ja hampaattomalla hevosella ei ole kosolta ystäviä. Mutta ehkä sentään joskus kaivataan sitä apua, joka nyt menee. Niin majurikin luuli. Ruotsi sai nyt kantaa seuraukset siitä sokeudesta, joka puolue-etujen ja persoonallisen voiton tähden pani alttiiksi kunnian ja valtakunnan. Löfving huokasi syvään: Kun Kaarlo kuningas kuoli, vei hän kaiken vanhan muassaan hautaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät