Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Jos tarkkaan katselee nurmikkoa keväällä, niin huomaa paljon kuivaa kuloheinää vihannan ruohon välissä ja alla; sen täytyy ensin mädätä, tullaksensa höysteeksi uudelle elämälle. Mutta tässä mielettömät huutavat: ei tämä ole mikään kevät, eikä kevättä voi tullakaan, katsokaa näitä kuivia korsia tässä!
Hauskaa oli todellakin nähdä, kuinka Jussi varsin vakaisena ja aika kyytiä käydä käämyröitteli haasojaloillaan, juostaaksensa muka kilpaa oman varjonsa kanssa, kun hänelle oli kerrottu ruohon rupeavan kasvamaan ihan korvan kuullen, jos hän saa varjonsa kiinni, ja kun hän arveli oikein lystiksi kuulla ruohon kasvamista.
Oli ikäänkuin olisin pelännyt, että näky poistuu yhtä äkisti, kuin se oli ilmaantunut. Edessäni oli aukea paikka, noin kolmensadan metrin pituinen ja leveimmältä paikalta toistasataa metriä leveä. Maaperä näytti olevan viljavaa, koska ruohon alku kaikkialla oli rehevää. Noin puolet tästä aukeasta paikasta oli järvenä, ja keskellä järveä oli saari. Saarella oli Latvasaaren kuninkaan hovilinna.
Se oli hänelle nyt yhtä selvää, kuin oli selvää, että aitaukseen suljetut hevoset, syötyään aitansa kaiken ruohon, vähitellen laihtuvat ja kuolevat nälkään, kunnes ne päästetään semmoiselle maalle, mistä voivat löytää ruokansa... Ja se on hirmuista, eikä semmoista mitenkään voi eikä saa olla.
Pienimmänkin ruohon kärjessä kiiluu monivärinen vesipisara. Käet kukkuvat. Kaikkialla välkkyy värisevä kauneus. Muttinen nauraa itsekseen noille pisaroille, jotka ruohojen nenissä heiluvat. Hän köllöttelee vielä. Ei malta sitten enää, herättää Lyygian, mokomakin Horatius: hän tahtoo teetä isoon vatsaansa, nauttia sen tuolla parvekkeella, kymmenen käen kukkuessa iloista kukuntaa.
Edustalla juoksee leveä, musta virta. Markkinapäivinä ovat nämä ruohon peittämät paikat aamuin tungokseen asti täynnä kansaa.
Katso'ote karjoani, viitsiöte viljoani kesä kaikki kaunihisti, lehen aika leppeästi, lehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa! "Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko! Heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen!
Myöhemmin syksyllä taasen, kun aurinko on polttanut ruohon, koko lakeus on sysimusta, kolkko, melkein kauhistava nähdä. Näiden lakeusten yli ajoittain puhaltaa erinomaisen kovia n.s. pamperosmyrskyjä. Ne syntyvät Andes-vuorien juurella, myllertävät sitte pampaksen yli hirveällä voimalla ja tuntuvat myös kaukana merellä.
Orja raukan on elämä Kuin polulla ruohon silmän, Poljettuna, sorrettuna. Niinkuin nuoli päätös lensi. Hyväst', äiti!
Tuuli puhalsi raittiisti ja nyki ruohon siemenröyhyjä ja katajapensasten hienoja tupsuja sekä suhisi salaperäisenä korkealla kuusten latvoissa. Mutta minä en kelpaa palvelemaan, jatkoi tyttö huoahtaen. Minä en ole mitään oppinut. Aleksis katsoi ylös, ja heidän silmäyksensä kohtasivat toisiansa. Outo vieras, salainen kyynel kiilsi Reginan silmissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät