Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Kun lukeminen oli loppunut, asettui torpanväki ruoalle. He lausuivat rukouksen ja söivät tyytyväisinä yksinkertaista kestitystä, jonka lapset olivat kylästä tuoneet. Lapset eivät tahtoneet muuta kuin kovaa leipää ja vettä, sillä he soivat niin mielellänsä vanhemmille paremman ruoan.
"Kun tulevi ruoan tarvis, syöä mielesi tekevi, syö'ös sieniä metsästä, murra muurahaiskekoja, juuria punaisen putken, Metsolan mesipaloja ilman ruokaruohoittani, minun henkiheinittäni! "Metsolan metinen amme hapata hihittelevi kultaisella kunnahalla, hope'isella mäellä: siin' on syöä syölähänki, juoa miehen juolahanki, eikä syöen syömät puutu, juoen juomiset vähene.
Välillä ruoan kahden, yhtä maukkaan ja läheisen, mies vapaa ennen nälkään nääntyisi kuin hän panis suuhun toisen. Välillä suden kahden ahnaan lammas näin seisois, pelkäis yhtä paljon niitä; näin koira keskellä myös kahden kauriin. Siks moiti en, en kiitä itseäni, jos vaikenin, kun oli pakko, kahden epäilyn yhtä paljon raastamana.
Mitäs tyhjää olisipa sekin wiisasta, että antaisin ruoan pois omasta suustani...! Oih! täällä on semmoinen pakotus ... mutta kuulepas sinä siinä: paljonkos annat hywäntekiäisiä, niin annan sinulle rahoja lainaan? sinulla on kelpo takausmiehet ... woi, woi kuinka polttaa rahani! rahani! tuo lurjus ei jaksanut maksaa kaikkea kaswua woi, woi, auttakaa, auttakaa!
Hän ei osoittanut mitään uuteliaisuutta, tuskinpa mitään tuntoakaan. Jos hän todesti sattumalta lausui jotakin, se tapahtui tavallisesti ärtyneessä mielentilassa eikä hän näyttänyt tyytyväiseltä, jos kukaan muu lähestyi häntä kuin Miriam, jonka kädestä hän yksistään tahtoi vastaan-ottaa sen vähäisen ruoan, johon hän aina vastahakoisesti koski.
Runnipuistossa söivät he pulskan päivällisen, saivat paljon uusia tuttavia ja, ruoan sulamisen edistämiseksi, menivät heittämään keiloja. Kello oli 10 j. pp., kun tuo Olympian leikki päättyi. Kaikki olivat peräti iloisella tuulella, herrat Nikkinen ja Rikkinen kaikista iloisimmalla.
Limingan tyttökoulu köyhille: Sitä puolta salista, jossa ei kangaspuita ole, käytetään maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina kouluhuoneena köyhille tytöille. He saavat oppia neulomaan, lukemaan, kirjoittamaan ja lukua laskemaan, mutta paljokos siihen mahtuu! Koulu on ruustinnalle ylen kallis, sillä hän antaa oppilaillensa myöskin ruoan koulupäivinä ja opetuksen ilmaiseksi.
Eikä hän itsekkään ollut aivan tyytyväinen tuohon uuteen mieheensä; eihän se tainnut olla muutakuin vaivoiksi tuommoinen poikakloppi. Mutta ajatteli hän tulee siitä kolmatta tynnyriä rukiita, ja tuleehan tuo toimeen omain lasten ruoan jäännöksillä.
Etelään kaupungista, Elephantiss' On paras asua. Ma tilaan ruoan; Sill'aikaa silmän herkuks kaupunkia Te katselette; siellä tavataan. SEBASTIAN. Mut mitä minä kukkarollanne? ANTONIO. Näette jonkin pikkukalun ehkä, Jonk' ostaa halaatte, ja varaa teillä Ei ole, arvaan, turhiin menoihin. SEBASTIAN. Siis rahojanne hetken aikaa hoidan; Hyvästi siks! ANTONIO. Sitt' Elephantiin. SEBASTIAN. Hyvä.
»Eikö olisi mitään ruoan apua meille, hyvä everstinna?» kysyi Leena. »Meiltä kaikki varastettiin tuolla kankaalla, niin että nyt täytyy elää ihmisten armolla siksi, kuin tulemme matkamme päähän.» »Yhdellä on yhdenlainen juttu, toisella toinen, se on vallan tavallista tuommoisilla», mutisi everstinna, »mutta anna hänelle, Mari, toki leipäpalanen.
Päivän Sana
Muut Etsivät