Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Silloin tämä kirjoittaa sen kirjeen, jossa hän hartaasti pyytää runoilijaa vihdoinkin auttamaan häntä saamaan rauhan. Sellaisena näen päiväkirjan kuvauksen mukaan tämän suhteen, mitä tulee Runebergin omaan osuuteen siinä.
HILLERI. Herra runoilija on suuressa ereyksessä. Tohtori ihailee kovasti herra runoilijaa ja järkähtämättömästi luottaa teihin, saatte pian kuulla hänen omasta suustaan. Hän tulee luoksenne. HURMERINTA. Mikä oli sitten tarkoitus? HILLERI. Se mitä siinä sähkösanomassa sanottiin. HURMERINTA. Perustetaanko tänne uusi lehti? HILLERI. Kauan ovat sitä tuumineet, mutta on ollut puute sopivasta miehestä.
He pysähtyivät pihamaalle. Koko talo seisoi siinä huurteisten koivujen ympäröimänä. Tuskin on maailmassa mitään niin kaunista, niin haaveellisen yliluonnollista, kuin tämmöinen talvinen näky, sanoi rovasti pysähtyen portille. Se on kuin aatetta ilman sanoja, sisältöä ilman muotoa, se on kuin kiteytynyttä musiikkia. Se on vaiti, ja kuitenkin se soipi. Miksei sinusta ole tullut runoilijaa, pappa?
Ja kuitenkin, mitä olisi kaikki tämä ilman runoilijaa, joka kohottaa ja nostaa ja elävöittää kaiken. Hän oli ensi alussa vähän pahastunut minuun, joka olin luvannut enkä sentään ollut tullut hänen kotiinsa, sillä muuten ei hän anna minulle takaisin laulujani, noita onnellisia pikku lauluja, jotka ovat hänen luonaan! Mutta kuka olisi voinut olla nyreissään kauan!
Minä esimerkiksi tunnen itseni paljoa ylpeämmäksi Anastasius Grünin, kuin yhdenkään kenraalin tähden. Kuinka voipi runoilijaa ja sotapäällikköä verrata toisiinsa? huudahti isäni harmistuneena. Saman kysymyksen tahtoisin minäkin tehdä vastasi auttamaton Tilling. Onhan veretön laakeri kaikista ihanin.
Renato Lothringilainen siirtyi jo poispäin, mutta huomasi äkkiä Villon'in, joka häntä yhä silmillään oli seurannut. He olivat tavanneet toisiansa vain kerran. Nuori herttua näytti hänen kuitenkin tuntevan, vaikka vain epäselvästi, ikäänkuin jonkun hämärän muiston kautta, jota hän vielä turhaan koki selvittää. Hän tervehti runoilijaa kädellänsä, hymyili ja katosi.
Kaulassa hänellä oli hohtavia jalokiviä; ja kun hän käänsi kasvonsa kuuta kohtaan, näki Kenelm, että hän oli erinomaisen kaunis hänen kauneutensa oli sitä ihastuttavaa laatua, joka viehättää runoilijaa tahi taideniekkaa hiukan sitä laatua kuin Rafaelin Fornarina. Nyt näkyi avonaisessa ikkunassa tanakkavartaloinen, lihava, keski-ikäinen mies, joka näytti perheenisältä ja varakkaalta rahamieheltä.
"Se on mahdollista; mutta minä en tunne yhtäkään lyyrillistä runoilijaa, ainakaan en uudempien joukossa, joka vähemmän käyttää luontoa vaan esineiden ulkonaisena muotona, tahi suuremmalla innolla elähdyttää sen rakennusta ihmisellisellä sydämellään, kuin Robert Burns. uskotteko että, kun kreikkalainen järjen tai omantunnon hämmennyksessä ollen kysyi jotakin Dodonan oraakelin-tapaisilta tammenlehdiltä, nämä tammenlehdet vastasivat hänelle?
No niin, parempi, koska ei voi olla toisin, mutta väärin se ainakin on, hyvin, hyvin väärin!» Runebergin, joka oli voimakas ja jolla oli valta, ei tarvinnut pelätä kavaltavansa tunteitaan. Emilie oli epätoivoinen ja autuas. Hän seurasi runoilijaa kuin koira herraansa, pelokkaana ja huumautuneena.
Sallustus näpsäytti sormiaan ja kuiskasi jotakin orjalle, joka oli tullut kuulemaan hänen määräyksiään; tämä katosi ja palasi pian pieni harppu toisessa kädessä ja myrtinoksa toisessa. Orja lähestyi runoilijaa ja tarjosi kumartuen hänelle harppua. »Ah! En osaa soittaa», runoilija sanoi. »Saat siis laulaa myrtille. Se on kreikkalainen tapa.
Päivän Sana
Muut Etsivät