Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Etempänä vaikeni meteli, ja katumelu lakkasi kuulumasta. Saatto kulki vastamaalattujen rakennusten sivuitse, ohi valkeitten temppelipylväikköjen, joiden päällä kaarteli syvä, tyyni, sininen taivas. Se kulki aivan ääneti, vain silloin tällöin kalisivat sotamiesten aseet tai kuului rukouksen hyminää.
Moni isä ja moni äiti olisi omalla hengellään tahtonut ostaa armaansa hengen, jos se vain olisi mahdollista ollut. Katkera oli Laurin mieli, kun hän ajatteli, että se rangaistus, joka hänelle oli aiottu, näin tempasi hänen lapsensa elämästä, johon Jumala kuitenkin oli heidät työhön synnyttänyt, ja hänen sydämessään suli se jää, joka siitä oli sulkenut tien rukouksen enkeliltä.
Siihen aikaan oltiin ylhäällä varemmin kuin nyt; päivän työ alkoi kaikissa piireissä kello viisi aamulla ja loppui kello kahdeksan illalla. Nyt kertoi huhu, että ankara piispa Gezelius itse tulisi toimittamaan rukouksen tuomiokirkossa. Noita-akka, jonka likainen henki saattaisi kirkon saastuttaa, ei saanut tulla Herran temppeliin.
Mikki oli järkähtämättä katsellut ukkoa, ja nyt kutsui hän poikaansa luoksensa, sanoen: »Lapseni, pyydä vierasta siunaamaan isääsi ja äitiäsi.» Kun lapsi viattomasti ukolle sanoi, mitä isä oli käskenyt, niin Mikki lausui: »Isä, rakas isä, minä pyydän: anna lapseni rukouksen voittaa sydämmesi!» Vanha ukko ojensi heille kätensä, sanoen: »Jumala teitä kaikkia siunatkoon!
Kenties minä kerta tulen lujemmaksi ja luovun niistä; mutta en vielä. Minulla ei ole mitään muuta." Nyt minä koetin sanoa hänelle, että hänellä oli jotakin muuta; että Jumala rakasti häntä ja sääli häntä, ja että Hän kenties täytti vaan hänen sulhonsa rukouksen ja suojeli heitä pyhässä huomassansa, kunnes he kohtaisivat toinen toistansa parempina aikoina.
Toiset kiertelivät suurten vesiastiain ympärillä, jotka seisoivat keskellä permantoa ja joista he joivat kuumesairaiden kiihkolla, toiset istuivat maassa, kyynärpäät polvia vasten, pää käsien varassa. Siellä täällä nukkui lapsi äitinsä sylissä. Yltympärillä kuului sairaiden läähättävä, sihisevä hengitys, itkua, rukouksen hyminää, hyräilyä ja vartijoiden kirouksia.
"Ja auta häntä siihen suureen uskontekoon, johon hän itseänsä valmistaa", kertoi Friida muistaen Beedan rukouksen. Vaan silloin tällöin puistatus enää yritti tärisyttämään häntä. Mutta hän kun vaan jännitti ruumistansa ja ojensihe, niin se heti jätti hänet, ja hän oli taas ajatustensa herrana. Sentähden hän ei hetkeksikään päästänyt jännitystänsä.
Opettajatar alkoi nyt virren: »Sun haltuus rakas Isäni» j. n. e., johon lapset yhtyivät heikoilla äänillänsä. Hiljan ääni kaikui kauniisti, sillä tämä virsi oli hänelle vanhastaan tuttu, sen hän oli monta kertaa kotona omaistensa kanssa veisannut. Kun virsi oli loppunut, piti opettajatar rukouksen ja määräsi sitte kullekin lapselle läksyn; sen jälkeen he saivat lähteä kotiinsa.
Vihdoin kuultiin jonkun joutuisasti tulevan ylöspäin; hän ei voinut olla täti Printfell. Dora rukoili hartaan rukouksen, ettei siellä juokseva henkilö menisi yhtä astuinkertaa ylemmäksi, sillä sielläkin asui ihmisiä. Mutta oikein, vieras tuli kyökkiin, joka väliverholla takan edessä pidettiin eteishuoneena.
Sitten huudahti siniseen vormuun puettu nainen, jota yleiseen nimitettiin "kapteeniksi", hyvin haaveksivasti ja hennosti: "Minä tunnen sen, hän tulee, hän tulee!" Omituista ja jokseenkin kuvaavaa oli se että sivistymättömimmät henkilöt pitivät puheensa enimmäkseen rukouksen muodossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät