Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Uskallanko kysyä, mikä on aikomuksenne, herra rovasti?" uteli Malla. "Jos tiedän sen, niin voin paremmin suorittaa tehtäväni." "Minä tahdon meille paremman esivallan", kertoi Haerkepaeus.
Kohta nähtiinkin isäntä kuokkimassa tunkiota ja kaikki muutkin samassa järjestyksessä kuin ennen päivällistäkin ja työ edistyi juuri kuin suuren höyrykoneen voimalla. Iltasella alkoi aurinko painua puitten latvoille, kun rovasti palasi halmeelta. Silloin ei enää näkynyt pellolla yhtään työmiestä.
Ei. sinä ymmärrät sen kaiken, mutta pappa ei ymmärrä, eikä rovasti ymmärrä, eikä kukaan. He luulevat kaikki, että maailma on luotu tämmöiseksi, että pitää olla rikkaita ja köyhiä. Rovasti sanoi, että ihmiset ovat luotu niinkuin kukkaset: toiset uhkeiksi ja monivärisiksi ja toiset yksinkertaisiksi, niin hän sanoi. Sitä voisi ehkä uskoa, jos se olisi myöskin yksinkertaisten mielipide, sanoi äiti.
Laurinko olinpaikan? Suokaa anteeksi, mistä herra on kotoisin? Minä tulen Vaasasta ja minulla on asiaa mainitulle miehelle, joka taitaa asua näillä seuduin. Asuako? toisti rovasti taas. Hm, hm, jos herra, niinkuin arvelen, on viskaali, hm, hm, vaikka herra vielä näkyy olevan nuori, niin suokaa anteeksi luuleeko herra Lauria mieheksi, joka jossakin asuu?
"Kyllä tunnen", vastasi rovasti samalla kielellä ja lisäsi: "anna muuttaa hänen hevosensa pois omenapuusta." "No hyvää päivää ja terveisiä meidän mäeltä", lausui vieras ja sipasi ohimoansa, käteltyään rovastia. "Jumala antakoon! Mitäs muutoin kuuluu?" "Mitäpäs sitä. Eihän tuota mitään erityistä; kiitos vaan kysymästä. "Istukaa, onhan tuolla puuta."
"Kunhan tästä paistista tulisi hyvä!" jupisi kokki. "Nyt sen pitää onnistua; rovasti kyllä tietää, kuka tämänkin paistin mamma on." Hetken kuluttua olivat ruuat valmistuneet, ja nyt istuttiin aterialle. Isossa pöydässä oli kunniasija tietysti rovastilla; hänen oikealla puolellaan istui pitäjänluutnantti Ahlholm, vasemmalla Nevalainen ja Sormuinen.
Hän meni vain sinne peräkamariin, jonka auki olevasta akkunasta hieno iltatuuli lietsoi tuomien ja pihlajien tuoksua sisään. Siitä nauttimaan aivan kuin lumoutuneena rovasti istui keinutuoliin. Siihen lähelle tuolille istui ruustinnakin ja sanoi: »Kyllä tämä talo on ihan kukkuroillaan maallista elämän onnea. Minä olen aivan kummia nähnyt sitä näinä päivinä katsellessani.
»Niin, veli rovasti», hän siinä maallikkosaarnaajia soimasi ja selitti: »Ne hylyt ovat ainoastaan seurakunnan turmio!» Koirat rähisivät kartanolla. Pudde näkyi järjestävän niiden kesken isoa tappelua. »Tuota koiran pirua», äsähti vallesmanni tuskastuneena välillä. Rouva riensi sulkemaan akkunan.
Rovasti Larsson oli kuitenkin niin täydellinen vastakohta hurskaalle tyttärellensä Cecilialle kuin maan tomusta muodostunut vatsa voipi olla taivaan kirkkaalle silmälle. Hän oli jättiläiskokoinen vanhus, kahden seitsemättä vanha, leppeä ja muhoileva, hyvin harrasmielinen, kun niin tarvittiin, mutta ei milloinkaan ajatellut muuta kuin omaa etuaan.
"Kukapa senkään niin varmaan tiennee", sanoi rovasti, "ja vaikkapa olisikin, niin samahan se myyjälle on." "Sama kaiketi", myönsi Asariaskin, "mutta en minä siitä enää voi huoistaa." Vielä istuttiin hyvän aikaa ja viimein Asarias sanoi, "että Härkävuoren Siljus eli mikä se on Pasiljus, vaati kopioita kirkon tilikirjoista viimeisiltä viideltä vuodelta. Milloinkahan ne mahtaisi saada?
Päivän Sana
Muut Etsivät