Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Neljätoista päivää sen jälkeen saivat he odottamatta taas kirjeen maaherran rouvalta ja sen sisässä oli kirje Inger-Johannalta. Maaherran rouva halusi kaiken mokomin vielä pitää rakkaan Inger-Johannansa luonaan vähintäänkin vielä vuoden. Hän oli tullut heille, sekä maaherralle että hänelle, aivan välttämättömäksi, niin että heillä oli milt'ei vaikeaa ajatella, että hänellä oli toinen koti...
Siellä oli rouvalla nauhaa kudottua ja kudottavilla monenlaista. »Kuka rouvalta ostaa?» kysyi Elsa, toivoen että hänkin saa myydyksi. »En minä kaupaksi kudokaan, lystikseni. Minä panen nämä näytteille maanviljelysnäyttelyyn, joka pidetään syksyllä täällä.» »Saako sieltä mitään?» »Ei sieltä rahaa saa, vaan kiitoslauseen, jos on hyvää työtä.
Siitä lähti puhe kulkemaan siihen suuntaan, että pienellä eläjällä on monta tarvetta ja ottaa usein lujalle, vaan yht'äkkiä aukeaa umpiperä. »Mitenkäs kävi minulle tänä päivänä», selitti Viion leski. »Montinin rouvalta en saanut enää työtä, se kun aikoi lopettaa tykkänään kankaitten kudottamisen. Minä ajattelemaan, että...»
CYMBELINE. Kiitos! Tulkaa! Meit' aika etsii, vastaan käykäämme. Italiast' emme turmiota pelkää, Vain kotoseikat meitä vaivaa. Tulkaa. PISANIO. Ei herraltani kirjettä sen jälkeen, Kuin Imogenin surmatuksi kerroin! Ei, kumma kyllä, myöskään rouvalta, Vaikk' usein lupas kirjoittaa! En tiedä Myös Clotenista. Ymmäll' olen aivan. Täss' yksin taivas auttaa. Rehellistä Petos on tää ja vilppi vilpitöntä.
Maksa sinä minun puolestani. Kysyisit toki ensin puhelimella, koetti Soisalo rauhoittaa myrskyä, jonka hän itse oli päästänyt irralleen. Se on totta! Hänelle on puhelin. Pyydän heti audiensin tuolta armolliselta rouvalta... Antti juoksi jo puhelimeen. Mitähän tuhmuuksia se nyt taas tekee! tuumi Soisalo hänen poissa ollessaan. Kunhan ei vain karkaisi suoraan tuon naisen kurkkuun!
Tämä ei ollut toisten äärestä kuunnella aivan lohdullista saarnaa; semmoinen puhe rouvalta pisti toisten niin vihaksi, että muutamat itkivät, ja jotka toisessa huoneessa seisoivat ja kuuntelivat, koettivat edes irvistää, vaikka Elsan edessä koettivat olla sievästi, kuin maitoa äsken latkineet kissat.
Hm! mitäpä minä siitä, näkeehän tuommoista joka matkalla! niin ajattelin alusta ja olin aivan välinpitämätön. Mutta tyttö ei ollutkaan heille suopea, hänen silmänsä ikäänkuin hakivat turvaa, jota ei näyttänyt saavan tuolta rouvalta eli vaimo-ihmiseltä. Minä puutuin silloin leikkiin. 'Mistä ollaan ja mihin matkustetaan? kysäsin häneltä.
Elääkö majuri? kysyi hän kiivaasti mutta epävarmalla äänellä rouvalta, jonka hän nyt huomasi Tapanin vuoteen ääressä. Majurinrouva ääneti kääntyi häneen selin ja riensi estämään häntä pääsemästä majurin vuoteen luo. Nyt näki Tapanikin vastatulleen, tunsi veljensä ja ojensi hänelle kätensä. Martti riensi penkin ääreen, vaan ei saanut sanaa suustaan. Elätkö sinä Martti? kysyi kuoleva. Elän!
Elsa kumminkin taas oli aikomuksessa koettaa uutta palveluspaikkaa, sillä häntä oli käynyt etsimässä palvelukseensa eräs rouva, jonka mies harjoitti vilkasta kauppaliikettä, ja hän siis antoi tuon rouvan pyyntöön myöntävän vastauksen. Elsa pyysi päästökirjaa rouvalta, josta rouva äkääntyi niin ettei puhunut pariin päivään sanaakaan Elsalle. Kumminkin hän tuon päästökirjan paikalla antoi.
"Jopa jotakin", sanoi eversti, joka oli läsnä. Sillä välin, kuin herra kamreeri Mellander vei everstiä pieneen puutarhaan näyttääksensä hänelle uutta viljelystä eli "Perkiöä", jonka hän oli laittanut vanhaan perunamaahan, saimme me Mellander'in rouvalta kuulla vähän kaikenmoista uutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät