Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kuitenkin oli hänen uteliaisuutensa herännyt. Hän kyseli ja toiset tytöt kertoivat. Ne tiesivät paljon enemmän kuin hän. Joskus kyseli hän myöskin rouvalta ja ylioppilailta. Siten hän sai tietää paljon uusia asioita. Mutta mitenkään hän ei vielä saanut päähänsä, että hän tuona mustien miesten yönä todellakin olisi ollut ensimmäisen kerran elämässään tekemisissä korkean esivallan kanssa.
"Ten niin, niin, jonkun sellaisen nimen olen kuullut". Julia katsahti taivasta kohti. Armo, joka ensi kerran älysi, että tällaista keskustelu-ainetta tuli muuttaa jota pikemmin sitä paremmin, kysyi nyt Mellander'in rouvalta, oliko kreivinna B. ... jo muuttanut kartanoonsa. "En tiedä!" sanoi Mellander'in rouva terävästi, "hänestä en minä tiedä mitään.
Elsa kyllä sen huomasi, että isäntäväkensä olivat vähävaraisia, mutta niin perin suora tunnustus kuin rouvan köyhyydentunnustus oli, sai Elsan kelpolailla alakuloiseksi; se kävi suorastaan hänen sydämelleen, se tahtoo sanoa: hänen tuli herrasväkeänsä sääli. "Jääpikö Katri paikoilleen?" kysyi Elsa rouvalta. "Häneltä en ole vielä kysynyt, vaan minä voin mennä kysymään."
Hän oli aina puutteen kohdalla ollessaan aikonut mennä pyytämään tältä rouvalta lainaa, vaan jäänyt menemättä tähän asti, kun sai muulta tai muuten neuvottelemalla pääsi tinkapaikan sivu. Nyt hän taas mietti mennäkseen ja se tuli tehdyksikin.
Kuu oli ehtinyt juuri ikkunan kohdalle ja valaisi haaveksivan immen kasvot. Sen huomattuaan Heleena ensin vavahti. Hän muisti isäänsä. Mutta samalla välähti toivon tuli hänen silmissään näyttihän kuu nyt niin lempeältä. Heltyneenä, äänetönnä likisti hän apulaisen kättä, ja sitten he erosivat. Tietysti ei pysynyt kirkkoherran rouvalta salassa nuorten lemmelliset keskuudet.
Useita päiviä oli Aappo, ettei käynyt entisessä kodissaan, pistäytynytkään. Eikä hän liikkunut muuallakaan, oleskeli vain uudessa kodissaan kyökissä. Ja siellä hän sai opetusta enimmäkseen piialta, vaan usein rouvalta itseltäänkin, neuvoja miten ei saa tehdä ja olla, kävellä ja katsoa, istua ja seisoa, syödä ja juoda, suutaan pitää, käsiään pitää, nauraa, puhua.
Mutta rouvalta salaa hän teki kaksi kookasta voileipää, asetti kourallisen muikkuja niiden väliin, pisti taskuunsa muutamia keitettyjä munia ja katosi sitte vähäksi aikaa omaan kamariinsa. Liisa rouva oleskeli myös tänä aamuna epäiltävän paljo omassa huoneessaan.
Tyttö saattoi hänet kartanoon, jota vieras tuskin saattoi enää tunteakaan; sitte söi hän aamiaista Ollin kanssa ja sai vihdoin itse rouvalta tietää, että pikku neiti Aabye, poskikuopistaan ja iloisesta luonteestaan huolimatta, oli tyttö, jonka sydän oli oikealla paikallaan, tyttö, joka oli kestänyt koetuksensa.
Niin kauvan hän jo oli vapaana ollut... Viisi päivää... Eikä niin paljoa, että yhtä ryyppyä olisi koko aikana itselleen hankkinut. Tuskin oli mieleenkään juohtunut ennenkuin nyt tuossa paikassa, kun toinen mainitsi oluesta. Ei toden totta olisi liiaksi, jos ottaisi jonkun lasin, koska tarjottiin. Kortmanin rouvalta hän ehkä saisi kahvikupin, mutta mitä hän siitä lierusta välitti.
Torin hän kyllä tiesi ja pyrki sinne päin. »Kun ei se Pekkokaan jo sieltä kortteeristaan ennättänyt tulla mutta taisipa ehkä mennä koululle suorastaan», päivitteli matami. »Entäpä jos kysyisin tuolta rouvalta, joka tuolla tulee, missä koulu on.» Eräs hienoon pukuun vaatetettu ylhäinen rouva tuli pitkin torinsyrjäistä katua matamia ja Iiriä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät